Tuore suomalaistutkimus paljastaa: keskiajalla imetettiin pidempään – 1800-luvulla vieroitus maidosta alkoi jo yksivuotiaana
Museokeskus Vapriikin vuonna 2022 käynnistämä tutkimushanke on tuottanut uutta tietoa pikkulasten ravitsemuksesta ja imetyskäytännöistä keskiajan ja uuden ajan alun Suomessa. FT Tiina Väreen ja Vapriikin tutkija, bioarkeologian dosentti Ulla Nordforsin tutkimuksessa selvitettiin Pälkäneen Rauniokirkolta löydettyjen, 1200–1800-luvuilla eläneiden yksilöiden varhaisia ruokavalioita hampaiden isotooppianalyysin avulla.
Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä vertaisarvioidussa tiedelehdessä Journal of Archaeological Science: Reports.
Tulosten mukaan kaikki tutkitut yksilöt olivat elämänsä alkuvaiheessa rintaruokinnassa, mutta vieroituksen ajankohdassa oli selviä eroja eri aikakausien välillä. Keskiajalla aikuiseksi eläneet yksilöt saivat rintamaitoa yli kahden vuoden ikään asti, kun taas 1700–1800-luvuilla lapsena kuolleiden yksilöiden imetys päättyi jo yksivuotiaana.
– Tutkimuksessamme oli mukana vain kuusi yksilöä, joten emme voi tehdä tuloksista laajoja yleistyksiä. Voimme kuitenkin tarkastella yksittäisten ihmisten elämänkulkuja, jotka ovat varsin koskettavia, huomauttaa Ulla Nordfors.
Yksi tutkituista yksilöistä oli noin 2,5-vuotiaana menehtynyt lapsi, joka eli 1800-luvun alussa. Hänen hampaidensa isotooppiarvot viittasivat heikentyneeseen terveydentilaan ennen kuolemaa. Muutos arvoissa voi viitata siihen, että imetys aloitettiin uudelleen sairauden hoitamiseksi, sillä historiallisesti äidinmaidolla uskottiin olevan parantavia ominaisuuksia.
– Toisaalta lyhyt imetysaika ja mahdollinen paluu rintaruokintaan saattavat myös kertoa perheeseen syntyneestä uudesta vauvasta. Aiempien tutkimusten mukaan sisaruksen syntymä alle kahden vuoden sisällä lisäsi vanhemman lapsen kuolemanriskiä, Nordfors kertoo.
1800-luvun alussa imetystä alettiin Suomessa täydentää antamalla lapselle lehmänmaitoa sarvituttien avulla. Tällaiset välineet olivat vaikeasti puhdistettavia ja altistivat vauvat helposti vakaville infektioille. Lapsikuolleisuus pysyikin Suomessa korkeana 1800-luvun loppuun saakka.
– Monitieteinen arkeologia voi paljastaa hyvin inhimillisiä asioita menneisyyden elämästä. Isotooppitutkimuksen ansiosta meillä on nyt lisätietoa varhaisista lastenhoitokäytännöistä ja siitä, miten perheissä mahdollisesti reagoitiin lasten sairastumiseen, sanoo Nordfors.
Nyt valmistunut tutkimus on osa Vapriikin monitieteistä tutkimushanketta, jonka keskiössä on ollut nykyisen Pirkanmaan – historiallisen Ylä-Satakunnan ja Hämeen – rautakausi ja keskiaika. Hankkeen tuloksia nähdään myös 12.6. avautuvassa Muinais-DNA – Avain menneisyyteen -näyttelyssä Vapriikissa.
Tutkimusjulkaisu: Väre, T. & Nordfors, U. 2025. Early childhood diets in Medieval and Post-Medieval Pälkäne, Finland: Insights from stable isotope analysis. Journal of Archaeological Science: Reports.
Ulla Nordfors
Tutkija
040 668 1312