Muinais-DNA:n avulla voidaan tutkia laajoja ilmiöitä, kuten väestöjen liikkeitä ja sekoittumisia vuosituhansien aikana, mutta myös hyvin henkilökohtaisia asioita yksittäisistä ihmisistä. Toisaalta muinais-DNA-tutkimukset kertovat myös eläinten ja kasvien kehityksestä ja samalla siitä, miten ihminen on vaikuttanut omaan ympäristöönsä.

Näyttelyssä kävijä voi kuunnella menneisyyden kieliä (joihin geenit eivät vaikuta), tai haistaa kukkaistuoksua, jonka aistimiseen geenit vaikuttavat. Laboratoriossa voi astua hetkeksi tutkijan rooliin ja pukeutua valkotakkiin ennen tutustumista materiaaleihin, joista muinais-DNA-tutkimusta voi tehdä. Kasvoennallistusten kautta kävijä pääsee kohtaamaan menneisyyden ihmiset silmästä silmään. Digitaaliset näytöt puolestaan mahdollistavat syventymisen yksittäisten, näyttelyä varten tutkittujen hautojen ihmisiin ja siihen, miten he ovat sietäneet maitotuotteita, kenelle he olivat sukua, miltä he näyttivät ja minkälaisia geneettisiä alttiuksia heillä oli. Näyttelyssä nähdään myös Tampereen seudun ristiretkiaikaisten hautalöytöjen pohjalta valmistetut uudet asuennallistukset.

Vaikka näyttely tarjoaa kovaa tutkittua tietoa, tavoitteena on puhutella myös heitä, joille DNA-tutkimus on kokonaan uusi maailma. Sisältöä täydentää samanniminen kirja (Muinais-DNA: Avain menneisyyteen, toim. Ulla Nordfors & Maj Meriluoto, SKS, 2025), joka esittelee tutkimusmenetelmiä ja -tuloksia perusteellisemmin kuin näyttelyssä on mahdollista. Kirjaa on saatavilla Vapriikin museokaupasta heinäkuun puolivälistä alkaen.