Näyttely seuraa Tammerkosken rannalle syntyneen tehtaan kehittymistä Pohjoismaiden suurimmaksi teollisuusyritykseksi ja lopulta sen sopeutumista uuteen, savupiipputeollisuuden jälkeiseen aikaan.

Skotlantilaisen James Finlaysonin vuonna 1820 perustamalla yrityksellä oli valtava vaikutus Tampereen kehitykselle. Sen alku oli kuitenkin vaatimaton. Teollinen vallankumous Tampereella ja samalla koko Suomessa alkoi vasta, kun kolme pietarilaista liikemiestä osti tehtaan 1836 ja uuden uljaan tehdasrakennuksen, Kuusvooninkisen, rakentaminen alkoi.

Tehdasalue laajeni vuosikymmenten kuluessa, rakentaminen ja muutostyöt olivat jatkuvia. Toiminta oli alusta lähtien hyvin kansainvälistä: omistajat verkostoineen edustivat kansainvälistä eliittiä, asiantuntijat tehtaalle pestattiin eri puolilta Eurooppaa, puuvilla rahdattiin Amerikasta ja tuotanto suunnattiin Pietarin markkinoille. Suomalaista oli sentään työväki.

Finlaysonin tekstiilituotanto oli hyvin laaja-alaista: tehdas valmisti lukuisia laatuja ja valtavia määriä lankoja, vaatetuskankaita ja sisustustekstiilejä. Myös työntekijöitä oli paljon, enimmillään 1900-luvun taitteessa Tampereella yli 3100. Tuotanto Tammerkosken rannalla loppui 1990-luvulle tultaessa ja Tampereella kokonaan 1999. Lopulta, vuonna 2009, loppui tuotanto myös Finlaysonin Forssan tehtaalla. Jäljellä oli brändi, jonka tuotteet suunniteltiin Suomessa ja teetettiin ulkomailla.

Esillä on runsaasti esineistöä ja etenkin tekstiilejä Tampereen museoiden valtavasta Finlayson-kokoelmasta. Näyttelyssä on myös James Finlaysonin 1820 saama privilegiokirja, Tampereen ensimmäinen sähköjuna eli Pikku-Pässi, sekä Kuusvooninkisen pienoismalli, jonka ikkunoista voi nähdä ihmisiä työn touhussa 1840-luvulla. Ja tietenkin näyttelyssä nähdään runsaasti tekstiilejä, joista monet ovat suomalaisille hyvinkin tuttuja.