Musti-kerho

Musti-kerhon kuvia vuodelta 2020

Vuonna 2020 Musti-kerho järjestää 7 kerhotapaamista. Vaikka muutama kuukausi menetettiin poikkeustilan takia, on ohjelmassa silti mielenkiintoisia museovierailuita, hauskoja työpajoja, asiantuntijatapaamisia, tutustumista museoiden kulissien takaiseen työhön ja joulujuhlat!

Tammikuun ensimmäisellä kerhokerralla Musti-kerholaisia saapui Vapriikkiin ennätysmäärä! Suuren suosion saavutti Ostia, portti Roomaan -näyttely jossa pääsimme aikamatkalle antiikin Rooman loistavaan satamakaupunkiin.

Opastuksella kerholaiset lähtivät Nemesis-neidon matkaan selvittämään, minne kalakauppias Fortunatuksen kadonnut aarre oli kätketty. Matkalla tavattiin useita Ostian kaupungin asukkaita jännittävässä seikkailussa.

Kerholaiset matkustivat ympäri kaupunkia, käyden satamassa, tavernassa, apteekissa, kylpylässä, ja salaa jopa lapsilta kielletyssä Mithra-jumalan temppelissä! Kulkikohan Ostian mukulakivikaduilla paljon koiria antiikin aikaan…?

Varas oli tipotellut matkan varrelle merkiksi itselleen roomalaisia numeroita, ja kun kaikki oli löydetty kerholaiset pääsivät ratkaisemaan aarteen kätköpaikan! Hienosti sujui roomalaisten numeroiden koodin murtaminen nerokkailta kerholaisilta, ja aarteen kätköpaikka selvisi. Kyllä isä-Faustus oli riemuissaan, ja palkinnoksi kaikki saivat veni, vidi, vici -pinssin.

Samaan aikaan toisaalla puolet ryhmästä pääsi askartelemaan roomalaisia amuletteja jollaiset oli antiikissa kaikilla vapailla lapsilla syntymästään saakka. Näistä luovuttiin aikuisiksi tultaessa, eli noin kaksitoistavuotiaina.

Osalla Musti-kerholaisista askartelu muuttui kokonaan kuraleikiksi kun massaan lisäsi vähän vettä saadakseen siitä taipuisampaa! Kyllä hätä keinot keksii!

Vaikka kaikki saivatkin tehdä sellaisen amuletin kuin halusivat, roomassa jaottelu oli tarkkaa. Tytöillä amuletin nimi oli lunula ja se oli puolikuun muotoinen…

… kun taas pojilla bulla oli pyöreä. Sen sisään saatettiin myös kätkeä jokin voimaa antava maaginen ainesosa, ja kaikista rikkaimmille roomalaisille lapsille ne tehtiin kullasta. Hienot amuletit sai myös mukaansa kotiin kerhokerran jälkeen!

Helmikuussa Musti johdatti lapset luiden hyytävään maailmaan! Oli tiedossa hieman jännittävä luento osteologiasta eli luiden tutkimisesta. Ihmisluista meille tuli Kulttuuriympäristöyksikön Kreetan kutsumana kertomaan tutkija Kati Salo, ja luennolle saivat tulla myös vanhemmat pitämään pienimpiä kerholaisia kädestä kiinni!

Kati kertoi paljon mielenkiintoisia juttuja esimerkiksi hampaiden tutkimisesta. Hammaspeikkoja on löytynyt todella vanhoistakin luista, joten muistakaahan kaikki harjata hyvin hampaanne! Muuten tulevaisuuden arkeologit ja osteologit ihmettelevät, että paljonko sitä karkkia on syöty!

Luennon jälkeen lähdettiin pienemmissä ryhmissä tutustumaan muihin kuin ihmisluihin Luonnontieteellisen museon tutkijoiden Tomin ja Riikan kanssa. Aikamoisia kulmahampaita! Samaan aikaan toisaalla muu ryhmä jäi kyselemään Katilta kysymyksiä ihmisluista ja tutkimaan museon kokoelmien kahta ihmisluurankoa.

Tomin ja Riikan johdolla kerholaiset tutustuivat jännittävään paikkaan, jonne eivät ihan kaikki museokävijät pääsekään, nimittäin Luonnontieteellisen museon opetus- ja kokoelmatilaan Vapriikin kellariin. Siellä olikin sitten vaikka minkämoisia eläimiä luineen kaikkineen! Naudan reisiluu ja täytetty hauki olivat erityisen mielenkiintoisia kerholaisten mielestä.

Mikroskooppien läpi tutkiessa luista löytyi vielä jänniä pieniä yksityiskohtia… Tuohan näyttää ihan karvaiselta! Riikka ohjeisti kerholaisia siihen, kuinka tieteilijät näytteitä oikein tutkivatkaan.

Kivointa kerhokerrassa oli, että pääsi kerrankin koskettelemaan museoesineitä ihan luvan kanssa! Eri asia sitten oli, että tekikö erityisesti mieli… Kuitenkin hauskaa oli ja kysymyksiä riitti varmasti vielä kotiinkin vietäviksi!

Pitkän tauon jälkeen pääsimme juhlistamaan elokuun aurinkoista iltapäivää ihanien Musti-kerholaisten kanssa Amurin työläismuseokortteliin! Päivän teemana oli vanhanajan pihaleikit. Ensimmäistä ryhmää leikittivät Julius ja Matti, ja toista Aino ja Tuomo. Käsidesin jälkeen ryhmittäydyimme siististi Käärme-muodostelmaan, ja kuuntelimme tarkkaan leikin ohjeita.

Kun ohjeet oli kuultu, leikki sai alkaa! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, kun käärmeen pää yritti saada häntää kiinni! Muutama muksahduskin hiekkakentällä koettiin, mutta rapatessa roiskuu… Onneksi paikkausvälineet olivat valmiina! Riemu raikasi  taas pitkästä aikaa korttelin kesän ainoilla leikkikierroksilla.

Kuuman kesäpäivän paahteessa oli tarjolla myös hieman rauhallisempia leikkejä. Peilissä vain kaikkein nokkelimmat ja vikkelimmät pääsivät yllättämään vahtivuorossa olevan, kun taas Värikuninkaassa liikuttiin eteenpäin hiiren, kukon ja jättiläisen askelin. Ne, joilla on vihreää saavat liikkua kymmenen jättiläisen askelta!

Monen kerholaisen suosikkileikiksi osoittautui susi ja lammas. Siinä äiti-lammas huutaa lapsiaan kotiin, mutta sinne ei päästä, koska susi vaanii tiellä! Vai onko tällä kertaa tiellä sittenkin museokoiria? Jäätyään kiinni lampaat muuttuivat susiksi, ja viimeinen lammas voitti!

Työläisten asuinkorttelissa leikittiin aikoinaan toki myös paljon muita pelejä kuten tervapataa ja piilosta, ja leikkivälineitäkin riitti! Kerholaiset pääsivät kokeilemaan myös puujalkoja, joihin osa tutustui ensimmäistä kertaa. Tarjolla harppojille oli myös kokemuksen syvää rintaääntä ja vakaata apukättä.

Toiset taas olivat kuin syntyneet puujaloille! Pienen kilpailun jälkeen kerhotätikin taipui puujalkamestari-Kanervan ylivoimaisen taidon alle. Kyllä vaan vanhanajan leikit taipuvat nuoremmiltakin sukupolvilta hienosti, ja minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa!

Ihana syyssään helliessä ja ruskan loistossa tapasimme Sara Hildénin taidemuseon veistospuistossa. Siellä meille oli patsaita esittelemässä Inka-opas. Patsaita oli runsaasti ja ne oli tehty erilaisista materiaaleista, kuten kivestä, pronssista, muovista ja teräksestä. Tämän veistoksen tekijä oli helppo muistaa: Harry niin kuin Harry Potter, ja Kivijärvi koska veistos oli tehty kivestä ja sijaitsi järven rannalla!

Muutamien patsaiden kohdalla päästiin itsekin patsastelemaan. Hauskassa piirileikissä jokainen sai keksiä liikkeen, jotka sitten ryhmässä toistettiin. Aikamoisia akrobaatteja nämä kerholaiset!

Tämä kummallinen nurinkurin oleva lumiukko oli yksi kierroksen suosikeista. Siitä kun peilasi olikin yhtäkkiä osana taideteosta. Inkalta opimme, että taide on aina tulkinnanvaraista mutta usein myös muuttuu ympäristönsä ja katsojiensa mukana… Melko syvällistä, eikö!

Lopulta laitettiin vielä opitut taidot käyttöön kun yhdessä muodostettiin yksi suuri ihmispatsas. Olihan se hieman hullunkurista ihmis-agilityä mutta hieno siitä tuli!

Lokakuussa Musti-kerho riensi kohti Tampereen taidemuseota haistelemaan valokuvataiteen uusia tuulia! Vuoden 2020 nuori taiteilija Aapo Huhdan näyttelyssä TAITEn kierroksen oppaana meitä morjesti tuttu Inka. Kuva-aiheissa näkyi Mustin mielestä välillä hieman jännittäviäkin lajitovereita…

Aapo Huhdan maailmassa tuttu muuttuu tuntemattomaksi ja arkipäiväinen epätodelliseksi. Tässäkin Omatandangole-sarjaan kuuluvassa kuvassa kuuma aavikko muistutti kerholaisia Star Wars -elokuvan planeetoista.

Hurjan hauskan lempinimen ”linnunpönttö” saanut teos innoitti kerholaisia sommittelemaan myös omia eriskummallisia taideteoksia. Saunan lauteille, lentokoneen ikkunaan ja auton vaihdekepin päälle ilmestyi mitä kummallisimpia keijuja, kuuraketteja ja avaruusolentoja!

Piirissä istuen päästiin esittelemään, kuinka kekseliäitä teoksia kaverit olivat kehitelleet. Piirissä istuen kaikki näkivät toistensa tuotokset. Hupsut ja naurattavat teokset sai viedä myös mukanaan kotiin.

Aapo on kuvannut paljon myös Manhattanilla New Yorkissa, jossa on kamalan paljon ihmisiä. Siellä onkin vaikeaa saada kuvaan vain yksi ihminen! Asvalttiviidakossa kohde-ihmistä voi vaania kuin luontokuvaaja konsanaan.

Viimeisenä kerholaiset pääsivät keksimään tarinoita kuvien taakse. Näillä henkilöillä varmasti oli kuvausluvat kunnossa! Lopulta paljastui, että kuvissa luurasikin kuuluisia suomalaisia, joista tutuimpia olivat laulajat Stig, Abreu ja Ikurin oma Pate Mustajärvi. Näyttely kirvoitti kerholaisten kielenkannat ja kaikilla riitti hurjasti kysymyksiä ja kommentteja. Kiitos kivasta kerhokerrasta!

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!