Musti-kerho

Musti-kerhon kuvia vuodelta 2019

Vuonna 2019 Musti-kerho järjestää 11 kerhotapaamista. Ohjelmassa on mielenkiintoisia museovierailuita, hauskoja työpajoja, asiantuntijatapaamisia, tutustumista museoiden kulissien takaiseen työhön ja tietysti kesäretki ja joulujuhlat!

Musti-kerho kokoontui vuoden 2019 ensimmäiseen kerhotapaamiseen Postimuseon toimistoon la 12.1.2019. Paikalle tuli 32 kerholaista, jotka pääsivät tutustumaan Postimuseon toimistotiloihin, arkistoon ja kirjastoon Postimuseon museolehtori Emilia Laulaisen ja tietoasiantuntija Mikko Nykäsen sekä Vapriikin museolehtori Sallamari Angerian johdolla. Kerholaiset tutustuivat kolmessa ryhmässä postimerkkien tutkimiseen ja käyttöön niin arkistossa, kirjastossa ja askartelupajassa.

Arkistopisteellä tietoasiantuntija Mikko Nykänen antoi kerholaisille salapoliisitehtävän: kerholaisten tuli selvittää arkistoaineistojen avulla maalaiskirjeenkantajan reittiä ja sitä, mistä ja milloin eräs vanha kirje on postitettu. Ei muuta kuin hihat heilumaan ja selvitystyöhön!

Kerholaiset eivät olleet ensimmäistä kertaa salapoliisi- ja selvitystehtävissä, vaan osasivat heti alkaa etsiä tietoa kirjeen kulusta. Tässä tutkitaan, millaista reittiä kirje on kulkenut aikoinaan lähettäjältä vastaanottajalle. Ja tietysti mysteeri saatiin yhteistuumin ratkaistua!

Emilia Laulaisen ohjaamalla kirjastopisteellä perehdyttiin postimerkkeihin ja niiden tutkimiseen. Emilian alkuohjeistuksen jälkeen kerholaisten tehtävänä oli valita mieleinen postimerkki ja selvittää sen nimi, aihe, julkaisuvuosi ja nykyinen arvo.

Selvitystyössä tarvittiin pino postimerkkikatalogeja sekä niiden lisäksi uteliaisuutta, yhteistyön voimaa, hieman vaivannäköä ja ripaus kekseliäisyyttä. Tehtävä oli monelle helppo, sillä näitä ominaisuuksia ei kerholaisilta puutu!

Askartelupisteellä tehtiin vielä Sallamari Angerian johdolla postimerkkitaidetta, kun kerholaiset pääsivät askartelemaan Terveiset Postimuseosta -kortin vanhoja postimerkkejä hyödyntäen.

Ensin kuultiin hieman postimerkkien käytöstä, niiden kuva-aiheista ja suunnittelusta, sen jälkeen ryhdyttiin tonkimaan mieleisiä merkkejä omaa korttia varten. Joku valitsi kasasta historia-aiheisia merkkejä, jossain kortissa teemana olivat vanhat ja pienet siniset suomalaiset postimerkit, jonkun korttia koristivat luontoaiheiset värikkäät postimerkit. Onneksi postimerkeistä löytyi valinnanvaraa jokaiselle!

Valmiit kortit koristeltiin vielä vanhoilla leimoilla, tarroilla sekä omilla teksteillä ja piirroksilla. Ja sitten tulikin valmista! Pienikin paperinkappale eli postimerkki osoittautui monen kerholaisen mielestä todella kiinnostavaksi, kun siihen pääsi perehtymään tarkemmin asiantuntijoiden kanssa eri teemoilla.

Helmikuun kerhotapaamisen teemana olivat lepakot! Ohjelmassa oli luontotohtori Tomi Kumpulaisen pitämä lasten lepakkoaiheinen tiedeluento, jolle osallistui yhteensä 44 kerholaista sekä 23 perheenjäsentä. Jännityksen lisäämiseksi luento pidettiin hämärässä auditoriossa eli seuraavaksi sammuivat valot.

Luennollaan Tomi kertoi kerholaisille mielenkiintoisia faktoja eri lepakkolajeista, lepakoiden ruumiinrakenteesta, ruokavaliosta, lentotaidosta ja kaikuluotauskyvystä. Tarinoita värittivät paitsi aidot lepakkonäytteet myös runsas video- ja kuvamateriaali.

Eniten kiinnostusta herättivät verta imevät lepakkolajit. Tomi kertoi, että maailman yli tuhannesta lepakkolajeista vain kolme kykenee pistämään terävillä etuhampaillaan reiän ihmisen tai eläimen ihoon ja imemään siitä verta ravinnokseen. Muutkin lepakkolajit osaavat kyllä tarvittaessa puolustautua puremalla, mutta ne eivät ime verta lainkaan. Tässä kysellään, tuntuuko lepakon purema samalta kuin verikokeen ottaminen. Tästä luontotohtorilla ei ollut omaa kokemusta!

45-minuuttisella luennolla opittiin yhtä ja toista lepakoista: suurin osa lepakoista syö hyönteisiä, suurimpien lepakoiden siipien kärkiväli on lähes 1,5 metriä ja lepakot käyttävät takajalkojaan lähinnä pää alas päin roikkumiseen ja lennosta ötököiden pyydystämiseen. Lepakot ovat myös ainoita nisäkkäitä, jotka osaavat lentää. Aika mielenkiintoista! Luennon jälkeen moni kerholaisista tuli tutkimaan Tomin mukanaan tuomia lepakkonäytteitä tai jatkoi lepakoihin tutustumista Luonnontieteellisessä museossa ja Dracula-näyttelyssä.

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!