**** 3583 BYTES FREE **** READY.

Kotoisaa koodailua ystävällisellä VIC-20:lla Törmäsin VIC-20 -kotitietokoneeseen yli kolmen vuosikymmenen jälkeen, kun pelimuseosta ehdotettiin, että Micropost-lehdestä tehtäisiin näyttely. Toimitimme Micropostia…

  • Julkaistu
    19.3.2019
  • Kirjoittanut
    Pete Tuomola

Kotoisaa koodailua ystävällisellä VIC-20:lla

Törmäsin VIC-20 -kotitietokoneeseen yli kolmen vuosikymmenen jälkeen, kun pelimuseosta ehdotettiin, että Micropost-lehdestä tehtäisiin näyttely. Toimitimme Micropostia Reima Mäkisen kanssa 80-luvun alkupuolella, ja lehti syntyi nimenomaan VIC-20:n ansiosta.

Olen viime vuosina opettanut hiukan ohjelmointia peruskoulun yläkoulun oppilaille. Seurailin kerran, kun yksi oppilas kävi läpi Codecademyn JavaScript-kurssia. Mieleeni muistui, kuinka VIC-20 oli aikoinaan oiva väline ohjelmoinnin opiskeluun – vaikka Basic-kieltä kovasti parjattiinkin.

VICiä mainostettiin iskevästi sanonnalla “The friendly computer”. Sitä VIC olikin: vaikka konetta käskytettiin tekstikomennoilla, oli kynnys puuhailuun kohtuullisen matala. Laite oli tarkoitettu kaikkien käytettäväksi, ja sen kanssa pärjäsi tutkimalla käyttöopasta. Käyttäjän oli pakko toimia koneenläheisesti, mutta samalla hän ohjautui pehmeästi teknisten asioiden pariin.

VICin ohjekirja oli oikeastaan ohjelmoinnin opas, mutta varsin helppolukuinen sellainen: teksti oli isoa ja harvaa, ja asiat kuvailtiin visuaalisesti näppäin näppäimeltä. Laitteen käyttäminen harjaannutti tärkeitä tietotekniikan maailmaan kuuluvia ominaisuuksia, kuten tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä.

Ohjelmoinnin opiskelu VICillä oli yksinkertaista, luovaa ja koukuttavaa. Keskipisteessä olivat grafiikka ja ääni. Aivan pienetkin koodinpätkät saivat tietokoneen tekemään jotain innostavaa. Ohjelmointia opiskeltaessa ovat ensimmäiset askeleet tärkeitä: niiden myötä homma voi tuntua joko hurjalta tai kurjalta! Tosin jokainen VIC-koodarikin oppi jo ensiriveillä tuntemaan raivostuttavan “SYNTAX ERROR” -ilmoituksen.

Ohjelmoinnin opiskelun teki kiehtovaksi ajankuvakin: kaikki oli uutta ja jännää, ja valmiita ohjelmia oli vähän. Fiilistä piti yllä myös se, että koko tietokonemaailma oli askeettinen: kotikutoinen grafiikka oli yhtä hienoa kuin oikeissakin peleissä.

VICin kanssa ohjelmoinnin opiskelu eteni luontaisesti vaikeustasolta toiselle: alussa oli helppo kokeilla pieniä animaatioita käyttämällä vakiografiikkaa ja ohjelmoimalla kursorin paikkaa. Sitten siirryttiinkin käsittelemään suoraan näytön muistipaikkoja ja tekemään omia grafiikkamerkkejä. Bitit, tavut, muistilohkot ym. tulivat näin aivan käytännössä tutuiksi. Nokkelimmat harrastajat alkoivat lopulta ohjelmoimaan konekielisiä alirutiineja ja siirtyivät sitten kokonaan Assembly-ohjelmointiin.

Basic-kieli oli loppujen lopuksi ihan käyttökelpoinen työkalu, vaikka peloteltiinkin, että se aiheuttaa käyttäjälleen aivovaurion 🙂 Myöhemmin, kun opiskelin ohjelmoijaksi, oli helppo opetella uusia kieliä ja kirjoittaa kunnollista rakenteellista koodia 🙂

Testailin kerran, kuinka yläkoulun oppilaat, nykyajan koodarinalut, suhtautuvat antiikkiseen VIC-20:een ja Basiciin. Hain heille netistä VICE-emulaattorin sekä VICin manuaalin ja pyysin tarttumaan toimeen. Oppilaiden puuhailussa näkyi häivähdys kotitietokoneiden aikakauden maagisesta ilmiöstä:

 

Edessä tyhjä ruutu…

Tietokone ilmoittaa “ready”…

Pöydällä julkaisu, jonka sivuille painettu kryptisiä lauseita…

Pakkohan se koodi on naputella koneelle ja katsoa, mitä tapahtuu 🙂

Turun Luolavuoren koulun ysiluokkalainen Tommy Huynh on mukana 3583 BYTES FREE! -näyttelytiimissä. Kuvassa Tommy naputtelee ikivanhaa Basic-koodia VIC-20 -emulaattoriin. Kuvaaja Pete Tuomola

 

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!