Vappu – Aatteen, perheen ja kevään juhla

Vappu on keväinen karnevaali, ylioppilaiden ja työväen juhla. Näille traditioille on yhteistä kaupunkilainen tausta, mutta vappuun kuuluu muutamia muitakin perinteitä joiden juuret ovat kaukana menneisyydessä.

  • Julkaistu
    29.4.2013
  • Kirjoittanut
    Marjo-Riitta Saloniemi

Vappu on keväinen karnevaali, ylioppilaiden ja työväen juhla. Näille traditioille on yhteistä kaupunkilainen tausta, mutta vappuun kuuluu muutamia muitakin perinteitä joiden juuret ovat kaukana menneisyydessä.

Turvatakseen tulevan sadon muinaiset germaaniset kansat manasivat jumaliaan kevään juhlassa toukokuun ensimmäisenä päivänä. Myöhemmin kristillinen taikausko leimasi juhlat noitakokouksiksi; Valpurin yönä, noidat lensivät paholaisen juhliin. Näitä riivaajia piti hätyytellä torvien töräytyksillä ja kokkotulilla.

Esikuvat euroopasta

Suomessa kaupunkien parempi väki alkoi 1800-luvulla pitää vappua jonkinlaisena kevään juhlana. Esikuvat saatiin Ruotsista ja Euroopasta. Ravintolat avasivat ovensa, oli ulkoilmakonsertteja ja kaupungissa vieraili sirkus. Myöhemmin mukaan tuli myös ylioppilaiden kevätjuhlatraditio. Ylioppilasvapun yhtenä lähtökohtana voidaan pitää Etelä-Ruotsin kansanomaista vappua, jolloin kerättiin voimia tulevan kesän varalle syömällä ja juomalla ja kierreltiin taloissa laulamassa.

Isänmaan toivot juhlivat kevättä jo Turun Akatemian aikoihin ja yliopiston siirryttyä Helsinkiin muuttivat mukana myös juhlallisuudet. Koska tuolloin juhlittiin ulkoilmassa, päätettiin juhlamenot siirtää pitemmälle toukokuuhun, Flooran päivään. Vappu ja Flora taistelivatkin akateemisen maailman suosiosta aina 1800-luvun lopulle saakka. Juhlintaa liittyi jo varhain mukaan joku mielenilmaus: kielikysymys kiihdytti opiskelijoiden mieliä ja ravintoloissa kiisteltiin oikeasta lakin päähänpanoajankohdasta.

Simasta juhlajuoma

Tarjoilut kuuluivat asiaan alusta saakka. Säätyläisvapun näkyvin tunnus on sima. Raittiusliikkeen voimistuttua oli yleinen mielipide kääntynyt väkijuomia vastaan. Tästä on osoituksena työväen juomalakko, joka alkoi vappumarssilla 1898. Ylioppilaat tukivat liikettä, joten punsseja ja booleja ei sopinut nauttia enää entiseen malliin. Siman ohella sopi maistella Kaisaniemen maineikkaan emännän, Kajsa Wahllundin tippaleipiä, jotka soveltuivat myös perhejuhliin.

Ylioppilasvappuun liittyi iloista karnevaalihumua: automobiileilla ajelua sekä konfettien ja serpentiinien heittelyä. Rintapieleensä saattoi kiinnittää myös Maitopisarayhdistyksen paperikukan ja ostaa vappuhuiskun tai jopa ilmapallon. Ne tulivat Suomeen Pietarista 1900-luvun alussa Casagranden veljesten mukana. 1920-luvulla ylioppilasvapusta tuli ”oikean” vapun ihanne, jota lehdistö teki tehokkaasti tunnetuksi.

Mielenosoituspäivä

Kokot ja parempaan tulevaisuuteen tähtäävät rituaalit saivat aivan uuden merkityksen Chicagossa 1886, kun työläiset alkoivat vaatia 8-tuntista työpäivää. Uhreitta ei tässä mielenilmauksessa vältytty. Vapusta tuli työväenliikkeen marttyyrien päivä ja kansainvälinen mielenosoituspäivä, jonka Pariisin toisen internationaalin perustava kokous hyväksyi 1889.

Suomen työväki lämpeni asialle hitaasti. Kaupunkien työläiset olivat tehneet keväisiä kävelyretkiä, mielenosoituksen luonnetta ei niissä ollut. Juomalakkomarssit olivat alkaneet jo aikaisemmin, mutta vappuna työväki marssi työväenjuhlan merkeissä ensimmäistä kertaa 1907.

Suomalaisen työn päivä

Vapusta tuli virallinen liputuspäivä, ”suomalaisen työn päivä” vuonna 1979. Nimi kielii lähinnä siitä, että vapulle on hyvin vaikea löytää tarkoitusta, josta voitaisiin olla yksimielisiä. Osa ei hyväksy työväen vappua ja osa tuntee ylioppilasvapun itselleen vieraaksi. Apua pulmaan etsittiin jo itsenäisyytemme alkuvuosina, jolloin juhlaa markkinoitiin iloisena kevään merkkinä, keväästähän kaikki saattoivat iloita puoluekantaan katsomatta. Jälleen jouduttiin vaikeuksiin: vappuhuisku heiluu useimmin räntäsateessa kuin auringonpaisteessa, kevät ei tule näin aikaisin.

Sodan jälkeen suomalaiset ottivat ilolla vastaan mahdollisuuden juhlia aina kun mahdollista. 1930-luvulta lähtien juhlinta siirtyi vapunpäivästä yhä enemmän vapun aatto, koska yleiset huvitilaisuudet ajoittuivat aattopäivään. Samalla ovat korostuneet juhlan sellaiset piirteet, jotka tekevät siitä tavallisen ryyppyjuhlan. Siihen antaa jonkinlaisen moraalisen oikeutuksen vapun karnevaaliluonne.

Suurin osa suomalaisista kuitenkin viettää vappua rauhallisesti ja kotoisasti. Kyläillään, käydään kaupungilla kävelyllä ostamassa lapsille vappukrääsää tai mennään porukalla vappulounaalle ravintolaan. Toukokuun ensimmäinen on perheen yhdessäolon ja ystävien tapaamispäivä ja näin nykyvapulla onkin vähän yllättäen vähän familistinen ilme.

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!