Pikkujoulu

– kaamoksen karnevaali

  • Julkaistu
    26.11.2014
  • Kirjoittanut
    Marjo-Riitta Saloniemi

Suomalaiset ovat viettäneet pikkujouluja satunnaisesti 1890-luvulta lähtien. Aluksi pikkujoulu tarkoitti ensimmäistä adventtia edeltävää lauantaina, mutta nykyään juhlinta alkaa jo hyvissä ajoin marraskuussa ja jatkuu aivan joulunaluspäiviin saakka. Ruotsalaiset eivät pikkujoulua kaipaa, heidät virittää joulutunnelmaan Lucian-päivä.

Adventin ja pikkujoulun viettäminen kotioloissa on myöhäsyntyinen kaupunkilaistapa. Maaseudulla väki heittäytyi hauskanpitoon vasta joulun jälkipyhinä, tapanina tai nuuttina, ja meno saattoi yltyä sangen riehakkaaksi viinan kerjäämisineen ja kepposineen.

Pikkujoulun taustalla ovat koulujen kuusijuhlat satunäytelmineen. Koulujen toverikunnat järjestivät ohjelmallisia puurojuhlia ja koululaisten varttuessa opiskelijoiksi puurojuhlat matkasivat heidän mukanaan myös ylioppilasosakuntiin. Adventin tienoille sattuvaa juhlaa nimitettiin aluksi ”syyskauden viimeisiksi iltamiksi”, pikkujoulu-nimitys vakiintui kaikissa osakunnissa 1900-luvun alussa. Opiskelijatoverit kokoontuivat yhteen viettämään syksyn viimeistä iltaa ennen kuin hajaantuivat kotiseuduilleen joulun viettoon.

Ohjelma alkoi yleensä vakavahenkisellä soitannolla ja kuorolaululla. Juhla huipentui puuropuheeseen ja puuron syöntiin. Asiaan kuuluivat myös lystikkäät lahjat, joiden mukana seurasi sepitettyjä runonpätkiä, joista saattoi arvuutella lahjan sisältöä. Lopuksi tanssittiin. Joskus kävi niin, että juhlia vietettiin ”kaikkea muuta kuin vakavalla ohjelmalla”.

Osakunnista pikkujoulut levisivät yhdistyksiin, järjestöihin sekä urheiluseuroihin ja ammattiyhdistyksiin, ja ne yleistyivät 1920-luvulla. Samalla vuosikymmenellä vietettiin myös ensimmäiset yrityspikkujoulut. Asialla oli hyvinkääläinen Kone Oy. Yritysten pikkujoulut olivat lähinnä työntekijöiden lapsille järjestettyjä joulujuhlia aina 1950-luvulla saakka, minkä jälkeen ne alkoivat muuttua työntekijöiden riehakkaammiksi juhliksi, joita pidettiin palkkiona hyvin tehdystä työstä.

Pikkujoulua on vietetty myös kodeissa, kouluissa ja päiväkodeissa. Jouluinen tarjoilu, pikkujoulukuusi ja pienet lahjat antavat esimakua oikeasti joulusta. Adventtikuusi tai pikkujoulukuusi oli pieni pöytäkuusi, jota koristivat lähinnä kynttilät. Se heitettiin pois heti adventin mentyä. Adventtikuusi oli Etelä-Suomen kaupunkilaisperheissä melko yleinen ennen sotia ja tapa pysyi voimissaan aina 1950–60-luvulle saakka.

Nykyään pikkujoulua juhlitaan tavalla tai toisella lähes kaikilla työpaikoilla. Ensiksi työpaikkapikkujouluja alkoi järjestää konttori- ja virastoväki. Erilaisia viettotapoja on yhtä paljon kuin on työpaikkojakin. Takavuosikymmenien kosteahkot ravintolapikkujoulut näyttävät jääneen taka-alalle, nyt mennään porukalla hohtokeilaamaan, teatteriin tai saunomaan. Hyvä ruoka ja juoma kuuluvat edelleen asiaan tavalla tai toisella. Pikkujoululahjat ja kuusetkin ovat täysin kadonnutta kansanperinnettä.

Juhlitaan miten vaan, on tunnelma yleensä korkealla, ja yhdessäolon perusvire kepeä, jos ei suorastaan riehakas. Kuulin minäkin tässä taannoin eräistä pikkujouluista, jossa kansa jorasi niin innokkaasti, ettei huomannut lainkaan tanssilattialle ilmestyneitä palokunnan savusukeltajia… mahtaako olla kaupunkilegenda?

Hauskaa pikkujoulua!

 

 

 

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!