Museokokoelmat muuttavat

Kaikki samaan paikkaan, uuteen hienoon Kokoelmakeskukseen Kokoelmakeskuksen rakentamispäätöksen jälkeen 2007 aloitettiin Tampereen museoiden esinekokoelmien siirtovalmistelut tulevaan keskusvarastoon. Urakasta oli tulossa…

  • Julkaistu
    24.6.2013
  • Kirjoittanut
    Hanna Tuokila

Kaikki samaan paikkaan, uuteen hienoon Kokoelmakeskukseen

Kokoelmakeskuksen rakentamispäätöksen jälkeen 2007 aloitettiin Tampereen museoiden esinekokoelmien siirtovalmistelut tulevaan keskusvarastoon. Urakasta oli tulossa suuri, siirrettäviä Tampereen ja Pirkanmaan menneisyydestä kertovia esineitä odotti eri varastoissa 370 000 kpl. Jo vuoden 2008 aikana pakattiin ja siirrettiin ensimmäisiä suuria esinekokoelmia – koneita, laitteita, vaatteita ja teollisesti valmistettuja tekstiilinäytteitä – vielä keskeneräiseen kokoelmakeskukseen.

Vuosi sitten valmistuivat nykyaikaisen kokoelmakeskuksen remontti- ja muutostyöt, ensimmäiset varastokalusteet saatiin pystyyn, ja esinekokoelmien siirrot oikeille ja lopullisille paikoilleen voitiin aloittaa. Tänä vuonna taas Vapriikissa alkavat remontit ja museokeskukseen rakentuu monenlaista uutta asiakastilaa. Niinpä vuoden 2013 alussa Vapriikin varastotiloissa aloitettiin arvokkaiden museokokoelmien muutto pois remontin alta ja uuteen kokoelmakeskukseen.

Pitkään tiedossa olleen siirron lopullinen tiukka aikataulu yllätti ja muuttotiimi joutui pohtimaan välttämättömien työvaiheiden ja tehtävien töiden määrää ja laatua. Aikaisempien esinemuuttojen tuoma kokemus loi kuitenkin vakaan pohjan työjärjestykselle, käytettävien materiaalien valinnoille ja kuljetusaikatauluille. Museomestarista, varastomiehistä, tutkijoista ja konservoinnin henkilökunnasta muodostettua muuttotiimiä vahvistettiin kahdella projektityöntekijällä, työharjoittelijalla ja museon muiden yksiköiden väellä, jotka kiltisti tulivat tarvittaessa apuun.

Mitä tarkoittaa museoesineen muutto

Vapriikin keskellä sijainneessa varastotilassa huonekalut ja muut isot esineet olivat jo valmiiksi kuormalavoilla, jolloin niiden siirtäminen oli periaatteessa helppoa. Tarkastimme kuitenkin jokaisen esineen tilanteen ja vaihdoimme lavoja paremmin esineen alle sopiviksi, joko yksilölliseen pidempään tai standardiin. Tarvittaessa esine sidottiin kiinni lavaan.

Ennen pakkaamista tutkijat tarkistivat esineen luettelointitiedot ja täydensivät puuttuvia tietoja esinetietokanta Siiriin, http://siiri.tampere.fi. Monesta huonekalusta oli otettu valokuva vain sen tullessa museokokoelmaan ja tässä yhteydessä oli melko helppoa kuvata esine uudestaan digitaalisena tietokantaan liitettäväksi. Esineen kunto tarkistettiin silmämääräisesti, se puhdistettiin irtoliasta ja mahdolliset irronneet osat sidottiin kiinni tai kerättiin yhteen myöhempää konservointia varten. Samassa yhteydessä arvioitiin esineen kuljetuskestävyys, suunniteltiin ja valmistettiin tarvittavia tukia ja suojauksia.

Kaikki verhoillut huonekalut oli päätetty desinfioida pakastamalla, jottei uuteen varastoon kulkeutuisi ei-toivottuja tekstiiliä tai puuta tuhoavia hyönteisiä. Varmuuden vuoksi pakkasimme jokaisen yksittäisen huonekalun ja esineen puuvillakankaalla suojattuna muovipussiin. Samainen pussi muodosti esineen ympärille mikroilmaston, jonka avulla siirtojen ja kuljetusten aikaisia kosteus- tai lämpötilaolosuhteiden muutoksia voitiin pienentää.

Pienesineistö oli lähes kokonaan ollut varastoituna museolle suunnitelluissa pakkauslaatikoissa. Esineet kuitenkin tarkistettiin ja tarvittavia lisäpehmustuksia ja tukemisia tehtiin kuljetusta varten. Tarvittaessa laatikot merkittiin särkyvää-tarroilla ja pakattiin kuormalavoille pehmustelevyjen päälle.

Jokainen yksittäinen esine ja laatikko sai oman kollinumeronsa, jolloin kirjanpito saatiin vähän kevyemmäksi. Jokainen kuormalava varustettiin lavanumerolla sekä tarvittavilla merkinnöillä jatkokäsittelyistä ja sijoituspaikoista.

Muutoissa ja kuljetuksissa yksi tärkeä osa on turvallinen siirto paikasta toiseen. Riittävän iso kuljetusauto, kuormien sitominen kuljetuksen ajaksi, esineen mukainen siirtotekniikka ja -kalusto takasivat sen, että näiden museokokoelmien siirto sujui hyvin.

Kuinka paljon esineitä oikein muutettiin

Tammi-toukokuun aikana varastotilan uumenista inventoitiin, kuvattiin ja ”siiritettiin”, esipuhdistettiin, pakattiin ja kuljetettiin Kokoelmakeskukseen istuin- ja säilytyshuonekaluja, kosketinsoittimia, peilejä ja seinäkelloja 1707 kpl, 88 valaisinta sekä sisustustauluja ja kehystettyjä valokuvia 892 kpl. Valmiiksi pakattuja pienesineitä siirrettiin n. 22 000 kpl 2220 erikokoisessa aaltopahvilaatikossa. Siirrettyjen kuormalavojen yhteismäärä nousi 450:een, lisäksi kuljetettiin 19 valaisinrekkiä ja 20 taulurullakkoa.

Kaikkia esineitä emme pystyneet tällä aikataululla inventoimaan ja pakkaamaan asianmukaisesti, vaan siirsimme yli 400 huonekalua, soitinta ja pienoismallia välivarastoon käsiteltäviksi kesän ja alkusyksyn aikana.

Muuttotiimin vetäjänä minulla oli jossain määrin helppo tehtävä: Tämänkertainen tulikoe tiivisti ennestään vuosien kokemuksesta rutinoitunutta työporukkaamme. Työvaiheista keskusteleminen oli monasti vain toteamuksia, joihin kaikkien oli helppo samaistua. Tiimin palaverit ja aukikirjoitettu aikataulu ja tehtäväkuvaukset antoivat ainakin minulle turvallisen pohjan.

Yli 370 000 museoesineen kokoelmanhoito ja järjestelyt paikoilleen ovat loppumaton urakka, mutta uusi Kokoelmakeskus mahdollistaa järkiperäisen ja innovatiivisenkin tavan tehdä tärkeää museon perustyötä.

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!