Luennolla kuultua IV

Vapriikin tuottaja Tuire Hänninen on kuunnellut Jääkauden jättiläiset –näyttelyyn liittyviä luentoja. Jos et ehtinyt itse paikan päälle, voit lukea tiivistelmät täältä blogista.

  • Julkaistu
    10.3.2016
  • Kirjoittanut
    Tuire Hänninen

Tutkija Juha Saarinen luennoi 24.2. aiheesta Metsäkauriista villasarvikuonoihin – jääkausiajan eläimiä Euraasiassa.

Luennolla selvisi, että jääkausiaika ei ollut yhtenäinen kylmä jakso vaan lämpötila vaihteli hyvinkin paljon. Välillä jopa Reinin ja Thames -jokien varsilla eli virtahepoja.

Eläimistö on aina sopeutunut kauden lämpötilaan ja elinympäristöön. Esimerkiksi jättiläiskauriin kapeasarvisempi muoto eli metsäisemmässä maastossa kun sen sisarmuoto leveine sarvineen, joka eleli ruohoisessa avomaastossa.

Mielenkiintoinen tieto oli, että tutkijoille eläinten hampaiden muoto kertoo sekä sopeutumisesta omaan elinympäristöönsä että ruokavaliosta. Kasvinsyöjien terävät hampaat paljastavat sen lehtiensyöjäksi kun taas heiniä pääosin syövien hampaat ovat tasapintaisempia.

Juha Saarinen kertoi myös jääkauden ajan sarvikuonolajeista, joita oli useita. Metsäsarvikuono eli nimensä mukaan metsässä. Arosarvikuonolla oli alaspäin suuntautunut pää, josta on voitu päätellä sen syöneen matalalla sijainneita kasveja. Villasarvikuonolla oli heinänpureskeluun soveltuvat hampaat ja Keski-Aasian aroilta on löytynyt jäänteitä myös jättiläismäisestä sarvikuonosta, jolla oli jyrsijämäiset poskihampaat.

Jääkausiajan loppupuolen eläimistöä on upeasti kuvattu mm. Lascaux´n luolamaalauksissa, jotka ovat niin tarkkoja, että niiden perusteella on saatu tärkeää tietoa esimerkiksi jättiläiskauriin, luolaleijonan, luolaleopardin, mammutin, villihevosen ja alkuhärän ulkonäöstä. Luolamaalauksissa luolaleijona on aina kuvattu ilman harjaa. Oliko luolaleijonalla harjaa lainkaan vai oliko naarasleijona saalistajana vain eläimiä kuvaaville luolamaalareille tutumpi?

Muutama jääkausiajan laji kuoli sukupuuttoon vasta viime aikoina: Jääkausiajan loppupuolen yleisimmistä lajeista villihevonen kuoli sukupuuttoon Euroopasta 1900-luvun alussa. Gallian sota –kirjassa Caesar kuvaili alkuhärkää ”häijyksi”. Tämä kesynautojen esimuoto saattoi painaa jopa tonnin ja näistä viimeiset metsästettiin sukupuuttoon Puolassa 1600-luvulla. Viime vuosina Saksassa on takaisinristeytyskokeiden avulla saatu aikaan alkuhärkää muistuttava eläin.

 

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!