Kaksi viikkoa luonnontieteellisen museon avaamiseen

Luonnontieteellisen museon laajennusosa avautuu yleisölle 27.3. Kevään merkit löytyvät nyt luonnosta, mutta pian myös museosta, kirjoittaa Tomi Kumpulainen.

  • Julkaistu
    13.3.2015
  • Kirjoittanut
    Tomi Kumpulainen

Eletään Lumun näyttelynrakentamisen kiireisimpiä vaiheita. Yhtä aikaa näyttelytilassa tapahtuu luonnontieteellisiä ja tietoteknisiä ilmiöitä. Johtoja vedetään, tietokoneiden telineiden asennus on alkanut ja dioraamoja viimeistellään. Dioraamat, luontoa esittävät kuvaelmat, alkavat olla valmiita. Eläimet ja kasvit ovat paikoillaan, mutta valoja pitää vielä lisätä, ja toisaalla vähentää. Dioraamoihin tehdään juuri nyt myös kehyksiä. Ne ovat vähän kuin taulun kehykset, jotka rajaavat näkyvää maisemaa. Nämä taulut ovat vain kolmiulotteisia ja eläimet niissä oikeita. Ensi viikolla tulevat matot ja multimedioiden sisällöt.

Lumu_blogi1

Hetki sitten uroskarhu saapui näyttelyyn kärryn kyydissä. Karhun täytti eläinkonservaattori Pasi Ahopelto Soinista. Ensin pakettiautolla ja sitten kärryllä matkannut karhu on komea, mutta sillä ei vielä ole nimeä. Varmaan nimikin joskus keksitään. Matka uuteen näyttelyyn kulki nelisen vuotta sitten tehdyn Lumun vanhan osan läpi. Matkalla morjestettiin sudet ja karhut. Nyt metsän kuningas on omalla paikallaan, suon keskellä.

Näyttelyä tehdessä oppii paljon uutta, tietysti luonnosta, mutta muutakin. Uudessa näyttelyssä on mahdollisuus kertoa muillekin omista luontohavainnoistaan sosiaalisen median avulla. Jouduinpa siis itsekin perustamaan Twitter-tilin ja opettelemaan sen käyttöä. Ajatuksena olisi, että voisimme kaikki jakaa mukavia luontokokemuksia ja havaintojamme tai mitä hienouksia nyt luonnossa tuleekin vastaan. Luonto kyllä yleensä jaksaa yllättää luonnossa liikkujan, vaikka sitä kävisi päivittäin yhdessä, tutussa metsikössä. Aina siellä tapahtuu jotain jännää.

Lumu_blogi2

Viime viikonloppuna minut yllättivät kotipihan yli lentäneet laulujoutsenet. Tällä viikolla Tampereelta on jo löydetty ensimmäiset auenneet leskenlehdet. Järvien sulapaikat laajenevat ja niissä on jo nähty molempia kotimaisia joutsenlajeja. Keväällä kun luonto herää, avautuvat monilla ihmisilläkin silmät, ellei peräti meillä kaikilla. Yhtäkkiä ympärillä on valoa, hymyileviä ihmisiä ja kevät! Vähän sama on pyrkimys tällä näyttelyllämme; siellä on myös kevät, muun muassa. Ehkä se myös avaa silmiä. Jos kaikki menee hyvin, joku, kenties useampi meistä herää näkemään ympärillään kauniita asioita.

 

 

 

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!