Joulukukka – Lupaus talven voittamisesta

”Väentungos on usein sietämätön. Oloihin perehtymätön hämmästyy nähdessään, mikä liike vallitsee kukkakaupoissa. Jouluruusut ovat tulleet Helsinkiin ja ruusun tai kukan…

  • Julkaistu
    20.12.2013
  • Kirjoittanut
    Marjo-Riitta Saloniemi

”Väentungos on usein sietämätön. Oloihin perehtymätön hämmästyy nähdessään, mikä liike vallitsee kukkakaupoissa. Jouluruusut ovat tulleet Helsinkiin ja ruusun tai kukan tahtoo lähettää niille, jotka ovat sydäntä lähellä”.

Näin kukkakauppojen joulutungosta kommentoi reilut sata vuotta sitten Väinö Voionmaa. Kukat kuuluvat erottamattomasti jouluun kuusen ja kynttilöiden ohella. Vihannoivat oksat koristivat jo varhain talvipäivän seisauksen juhlia: Pohjoismaissa tupaan tuotiin männynoksia, roomalaisten saturnalia-juhlissa paikat somistettiin laakerinlehvin.

Elävin kukkasin joulua juhlistettiin Etelä-Euroopassa jo 1500-luvulla, mutta kylmässä Pohjolassa asia oli mutkikkaampi. Kukkivat joulukukka nähtiin Suomessa ensi kertaa vuonna 1879, kun eräs helsinkiläinen kukkakauppa onnistui hyötämään hyasintin sipulin. Kaupunkilaiset tungeksivat sitä ihailemaan. Kesti kuitenkin vielä pitkään ennen kuin nämä joulun ihmeet yleistyivät edes kaupungeissa. Sipulit olivat kallista tuontitavaraa ja suosiota hillitsivät myös asenteet ja uskomukset – kukkivien kasvien tuomista sisätiloihin pidettiin arveluttavana. Huoneilman pilaavat voimakkaat tuoksut saattoivat kukaties vaikka tappaa… Joulukukkien sipuleita oli yleisesti Suomessa ollut tarjolla kaupungeissa 1920-luvulta lähtien, tavallisimmin tulppaaneja ja hyasinttejä.

Suomalaisten joulukukkien loisto pysyi pitkään kalvakkaana. Kotilieden puutarha-asiantuntija valitteli vielä 1928: ”Kukista köyhä on Pohjolan joulu. Ensimmäiset, usein vielä kitukasvuiset hyasintit, tulppaanit ja kielot, alppiorvokit ja jokunen myöhästynyt annansilmä, siinä kaikki, mitä puutarhurit joulun aikaan voivat yleisölle tarjota”.

HYASINTTI JA TULPPAANI OVAT IDÄN LAHJOJA

Tuoksuva hyasintti kuuluu ehdottomasti pohjoismaiseen jouluun, vaikka muualla Euroopassa se on kevään airut. Joulutunnelman luojaksi Suomessa se vakiintui 1900-luvun alussa.  Kuten moneen muuhunkin sipulikasviin, myös hyasinttiin liitetään tarina antiikin Kreikasta: Länsituulen valtias Zefyros ja viisauden jumala Apollo rakastuivat samaan Hyakinthos-nimiseen nuorukaiseen. Apollon harjoitellessa mielitiettynsä kanssa kiekonheittoa puuttui mustasukkainen Zefyros peliin, muutti kiekon lentorataa niin, että se osui nuorukaista päähän surmaten hänet. Vuotaneesta verestä versoi tuoksuva hyasintti.

Euroopan muotitietoiset ihastuivat tulppaaniin 1600-luvulla, ja jokainen arvonsa tunteva henkilö halusi kukkasen kotiaan koristamaan. Syntyi todellinen muotivillitys ja sipuleilla myös keinoteltiin. Niillä hävittiin ja voitettiin omaisuuksia. Tulppaani kulkeutui Eurooppaan Persiasta ja sen hehkun takana on myös romanttinen tarina, täydellisen rakkauden vertauskuva: kukka syntyi rakkaudessa pettyneen, itsemurhaan päätyneen nuorukaisen veripisaroista. Tämäkin palavan rakkauden liekki löysi tiensä suomalaiskoteihin 1900-luvun alkuvuosina, mutta täysin tuntematon se ollut aikaisemminkaan. Muodikkaat tulppaanikuviot koristivat säätyläisten ulkomailta hankittuja kankaita ja huonekaluja jo 1600-luvulla ja seuraavalla vuosisadalla ne siirtyivät kansanomaisten ryijyjen kuvioiksi.

JOULUTÄHTI ON UUSIN KLASSIKKO

Meksikon atsteekit viljelivät joulutähteä lääkkeeksi, koska sen maitiaisnesteen uskottiin alentavan kuumetta. Kukka oli myös puhtauden symboli: Fransiskaanimunkkien asettauduttua Meksikoon se tuli jo 1700-luvulla osaksi joulun uskonnollisia kulkueita. Amerikkalainen diplomaatti, J.R. Poinsette pakkasi kukantaimia vuonna 1825 mukaansa Yhdysvaltoihin, ja siksi englanninkieliset maat tuntevat kukan paremmin nimellä poinsettia.

Joulutähti kukki ensimmäistä kertaa Euroopassa vasta 1886, jolloin se herätti suurta huomiota. Ruotsissa sitä alettiin kasvattaa 1890-luvulla, mutta suomalaiset tutustuivat siihen vasta 1930-luvulla. Aluksi se ei kovin suurta suosiota saavuttanut, koska kylmänarkana kasvina se paleltui herkästi. Sen uusi tuleminen koitti 1960-luvulla.  Tuolloin väestön asumistasokin oli kohonnut eivätkä asunnot enää olleet niin vetoisia, joten sillä oli huomattavasti paremmat mahdollisuudet selvitä hengissä.

Monet tarinat liittävät joulutähden joulun kristilliseen perinteeseen. Tässä niistä yksi: Hurskas ja köyhä meksikolaistyttö Pepita halusi antaa Jeesus-lapselle lahjan, vaatimattoman kimpun keräämiään villejä kukkia. Pepita arveli Jeesuksen ilahtuvan yksinkertaisestakin lahjasta, koska se oli annettu hyvästä sydämestä. Asettaessaan kimppunsa Vapahtajan kuvan eteen versoi siitä loistavia tähdenmuotoisia kukkia – siksi joulutähteä kutsutaan myös Pyhän yön kukaksi.

VALIKOIMA LAAJENEE

Monissa vanhoissa joulukuvauksissa esiintyy tuo Väinö Voionmaankin mainitsema jouluruusu, joka ei ole ruusu, vaan leinikkien sukuun kuuluva, Euroopan vuoristoseuduilla ani varhain keväällä kukkiva kasvi.  Vielä 15 vuotta sitten sitä sai kukkakaupoista turhaan kysellä, mutta nykyään se kuuluu taas joulun perusvalikoimaan. Entisaikojen jouluasetelmia koristaneet herkät ja ihanalta tuoksuvat kielot ovat sen sijaan tyystin hävinneet, ehkä niiden vaatimattoman ulkonäön vuoksi. Kielonjuurakot ovat myös aika konstikkaita hyötää.

Yksi joulun suursuosikeista on jouluamaryllis eli jaloritarinkukka, joka on kotoisin Etelä-Amerikan trooppisilta seuduilta. Hollantilaiset tutustuivat kasviin jo 1620-luvulla, Suomeen se rantautui 1930-luvun tietämissä. Kukka on tuttu mm. Martta Wendelinin joulukorteista. Amarylliksen, kuten jouluruusunkin voi viedä kesäksi ulos lepäämään ja kukittaa uudelleen. Minun Viipurin-mummoni tärkein joulukukka oli mahtava joulukaktus, joka puhkesi kukkaan joka vuosi juuri suuren juhlan alla. Mummoni jouluun 1960–70-luvuilla kuului ehdottomasti myös valkoinen atsalea, jonka kastelussa piti olla tarkkana. Se yleensä joko kuoli kuivuuttaan tai mätäni.

Nykyään joulukukkarintamalla on mistä valita. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi tarjolla on erilaisia perhoskämmeköitä ja orkideoja vaikka millä mitalla, tulilatvoilla on omat kannattajansa, ja uusia kiinnostavia punamarjaisia tuttavuuksia tulee markkinoille vuosittain.

NISKALENKKI TALVESTA

Joulun kukkatervehdykset ovat alun perin kaupunkilaisen, porvarillisen tapakulttuurin osa, kuten joulukortitkin. Sipulikukat ovat joulun suosikkeja yksinkertaisesti siksi, että ne on helppo hyötää kukkaan keskellä talveakin. Vaikka kukat ovat lahjojen tapaan osa kaupallista joulua, eivät ne koskaan ole joutuneet varsinaisen paheksunnan kohteeksi. Kukat ovat lähinnä lupaus talven voittamisesta, sopiva tervehdys ystäville ja liiketuttaville.

Hyvää Joulua!

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!