Ilman miekkaa, mutta ripaus magiaa

Suomen pelimuseo avaa ovensa suurelle yleisölle vuoden 2017 alussa Vapriikissa!

  • Julkaistu
    20.1.2016
  • Kirjoittanut
    Riina Ojanen

Digitaalinen pelaaminen on monelle nykyisin rakas harrastus, ja kiinnostus pelikulttuurin ja pelaamisen historiaa kohtaan on nousussa. Tästä kertoo myös onnistunut joukkorahoituskampanja, jossa avautuvalle pelimuseolle kerättiin lisärahoitusta. Kampanja oli käynnissä viime vuoden keväästä syksyyn, ja sen myötä pelimuseolle saatiin yhteensä 1100 tukijaa. Kerätyn lisärahoituksen myötä pelimuseoon saadaan useita pelattavia pelejä. Joukkorahoitus tuo näyttelyyn myös legendaarisen fantasiaroolipeli Lohikäärmepuun, joka pyöri Radiomafiassa 1990-luvun alussa. Lohikäärmepuuhun osallistuttiin puhelimitse, ja toimittajien kuvaillessa tarinaa soittajat pyrkivät edistämään sitä omilla luovilla valinnoillaan. Yksi pelimuseon tavoitteista onkin tuoda nykypäivän ihmisille takaisin osa menneiden, ehkä jo yleisestä tietoisuudesta kadonneiden, pelien taikaa.

Vaikka digitaaliset pelit ovat näyttelyn keskiössä, pelaamisen juuria ei aiota unohtaa. Lautapelaamista on harrastettu Suomessa jo pitkään. Vapriikin Tampere 1918 -näyttelyssä on ollut esillä lautapeli “Punaisten ja valkoisten taistelu 1918”, joka ilmestyi nimensä mukaisena vuonna joulumarkkinoille. Asetelma on kuvattu valkoisten puolelta, joten esimerkiksi peliin kuuluvat välirunot korostavat valkoisten liikkeitä sankarillisemmin, mutta kummallakin osapuolella on yhtäläiset mahdollisuudet voittoon. Aivan helppoa pelaaminen ei ole, sillä säännöt ovat melko vaikeaselkoiset ja hankalat nykymittapuulla.

Pelit ilmentävät siis osin aikansa kulttuuria, ja siksi Suomen pelimuseossa panostetaan elämyksellisyyteen: museon kävijät pääsevät kokeilemaan esillä olevia pelejä niiden oikeissa ympäristöissä. Näyttelyn pohjana toimivat pelaamisen eri aikakaudet, joita havainnollistetaan paitsi pelattavilla peleillä, myös aikakauteen sopivina ympäristöinä. Pelikulttuuri ei ole vain pelien pelaamista, vaan siihen liittyy vahvasti ympäristöjen lisäksi myös harrastuneisuuden eri osa-alueet, kuten uuden kokeileminen, itse tekeminen, sosiaalisuus sekä erilaiset tapahtumat ympäri Suomea. Esimerkiksi 1980-luvulla monet tietokonepelit eivät tulleet lainkaan kaupalliseen levitykseen Suomessa, joten ne jouduttiin joko kopioimaan jostain tai ohjelmoimaan itse. Ohjelmistojen huono saatavuus loi osaltaan pohjaa suomalaisen peliharrastuksen yhteisöllisyydelle. Pelien jakelua varten perustettiin vaihtoverkostoja, joissa keskityttiin paitsi peleihin myös laajemmin tietokoneohjelmointiin.

lapset_pelaavat_tietokonepelia

Älykännyköiden yleistymisen ja sosiaalisen median myötä pelistä on tullut jokapäiväistä viihdettä. Ero 90-luvun harrastuspiireihin on suuri, ja yli ja alle kolmekymppiset puhuvatkin peleistä varsin eri tavoin. Pelimuseo kuroo osaltaan umpeen tätä digitaalista pelikuilua, sillä eri-ikäiset ihmiset tulevat varmasti löytämään näyttelystä sen “oman juttunsa”, josta voivat sitten kertoa lapsilleen, vanhemmilleen tai isovanhemmilleen.

Pelimuseon suunnittelutyö on edennyt vauhdikkaasti, ja nyt keväällä sisältöjen suunnittelun lisäksi inventoidaan kokoelmia sekä kerätään haastatteluaineistoa museon käyttöön. Oikea aika taltioinnille on juuri nyt, kun ainutlaatuista materiaalia digipelaamisen alkuajoilta on vielä saatavilla ja pelien tekijät tavoitettavissa.
Tekemistä siis riittää vielä, mutta matka avajaisiin tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen!

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!