Koe Tampere uudelleen

En voi millään ymmärtää, miten joku voi ottaa valokuvia työkseen ja saada siitä vielä palkkaa. Sehän on aivan liian hyvää ollakseen totta!

Näin tokaisi eräs valokuvaajaharjoittelija, joka rakasti työtään valokuvaajana. Hän koki, että valokuvaamisen mukana tuoma hyvä olo oli paras palkkio tehdystä työstä.

  • Julkaistu
    10.9.2012
  • Kirjoittanut
    Reetta Tervakangas

En voi millään ymmärtää, miten joku voi ottaa valokuvia työkseen ja saada siitä vielä palkkaa. Sehän on aivan liian hyvää ollakseen totta!

[ingress]Näin tokaisi eräs valokuvaajaharjoittelija, joka rakasti työtään valokuvaajana. Hän koki, että valokuvaamisen mukana tuoma hyvä olo oli paras palkkio tehdystä työstä.[/ingress]

Totta, valokuvaus on hieno työ ja harrastus. Sen hienous piilee siinä, että se jaksaa avata uusia ulottuvuuksia sekä sosiaalisesti, teknisesti että sisällöllisesti yhä uudestaan ja uudestaan. Olen toiminut yli kymmenen vuotta museon valokuvaajana, eikä eteeni ole sattunut yhtään tylsää tai toimetonta työpäivää. Se kertoo siitä, miten paljon dokumentoitavaa ympärillämme on. Ja miten paljon valokuvan tarjoamalle visuaaliselle kerrontamuodolle on kysyntää.

Vuonna 1880 Tampereelle muutti perheensä mukana 15-vuotias englantilainen William Lomax (1865–1934). Hän harrasti intohimoisesti valokuvausta ja seurasi aktiivisesti valokuvauksen valtavirtauksia, saaden niistä vaikutteita omaan tuotantoonsa. Lomaxilla oli kiistatta taiteellista silmää. Hänellä oli myös kyky rauhoittua ja odottaa tilanteen kehittymistä valokuvan kannalta otolliseksi. Vaikka Lomaxin valokuvat esittäytyvät kaikessa hienoudessaan meille valokuvataiteena, ne toimivat myös dokumentaationa 1880–1900-lukujen Tampereesta ja sen lähiympäristöstä. Tätä tuskin Lomax itse tuli ajatelleeksi kuvia ottaessaan.

Aleksanterin kirkko 1900- ja 2010-luvun alussa.

Aleksanterin kirkko 1900- ja 2010-luvun alussa. Kuvat: William Lomax ja Emil Bobyrev. Kuvan idea: Emil Bobyrev.

Nyt sata vuotta myöhemmin suuntaamme katseemme tamperelaiseen valokuvaajaan Emil Bobyreviin. Hänen upeissa Tampere-valokuvissaan on mitä suurimmissa määrin aistillisuutta ja herkkyyttä. Katsoja voi jopa aistia valokuvan tapahtuman, ja astua sisään kuvan esittämään hetkeen. Keväällä 2012 Bobyrevin ja Lomaxin maailmat kohtasivat Aamulehden sivuilla ja Vapriikin tiloissa. Bobyrev kuvasi Lomaxin valokuvien sisään pilkahduksen nykypäivää. Ajatus oli loistava, puhumattakaan lopputuloksesta. Kaksi aikaa kohtasivat toisensa upealla tavalla.

Kuvatessaan valokuvaaja aina valitsee, mitä hän sisällyttää kuvaan, mitä jättää pois, mistä kulmasta hän kuvaa ja mitä teknisiä ominaisuuksia hän käyttää hyväkseen. Valinnat määrittelevät sen, minkälaisena kohde jää talteen. Mitä valintoja me itse tekisimme kuvatessamme Tamperetta? Pian sen selvittämiseen tarjoutuu hieno tilaisuus, sillä Vapriikki järjestää valokuvauskilpailun teemalla ”Kuvaa joku Lomaxin valokuvista uudelleen”. Kilpailussa meille avautuu mahdollisuus tarkastella toinen toistemme mielikuvia ja kuvia Tampereesta. Ja kuvatessamme saamme kokea Tampereen uudella tavalla. Nyt kamera käteen ja kuvaamaan!


Dear Maggie -näyttelylle on myönnetty yleisön pyynnöstä viikko lisäaikaa 6.10. asti. Ehdit siis vielä hyvin käydä tutustumassa näyttelyyn! Näyttelyn päätyttyä Lomaxin upeat kuvat säilyvät Savupiippuja ja puhdasta kuuraa -kirjan kansien välissä ja Vapriikin kuva-arkistossa. Kirjaa on saatavilla Vapriikin museokaupasta.

Valokuvaaja Emil Bobyrev luennoi Tampere-valokuvistaan Vapriikin auditoriossa sunnuntaina 16.9. kello 16.30. Luennon lopuksi Bobyrev avaa valokuvauskilpailun. Jos et pääse paikalle, voit lukea kilpailusta Vapriikin nettisivuilta. Järjestelmäkameroille ja kompakti- ja kännykkäkameroille on omat sarjansa kilpailussa.

HUOM! Emil Bobyrevin LUENTO ON PERUTTU äkillisen sairastapauksen vuoksi. Luennon piti alkaa kello 16.30 Vapriikin auditoriossa. Pahoittelemme asiaa.

http://vapriikki.net/lomax/

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!