Vasara ja nauloja

Kotona taas. Tulin terrakottahevosen kanssa Tampereelle vain viikko sitten, vaikka nyt siitä tuntuu jo olevan iäisyys. Pahin jetlag helpotti jo…

  • Julkaistu
    10.6.2013
  • Kirjoittanut
    Marjo-Riitta Saloniemi

Kotona taas. Tulin terrakottahevosen kanssa Tampereelle vain viikko sitten, vaikka nyt siitä tuntuu jo olevan iäisyys. Pahin jetlag helpotti jo kotimatkalla: yksi päivä tuli istuttua rekan nupissa Saksan moottoriteitä ihaillen ja toisena tarjolla oli ainoastaan raikasta meri-ilmaa, siis pelkkää aavaa merta. Puhelimessa ei ollut verkkoa eikä nettikään toiminut. Väsymystä saattoi siis nukkua pois aina kun nukutti.

”Hevosauton” kuljettajat Ari ja Pasi olivat supliikkeja seuramiehiä, kielitaitoisia ja loistavia asiakaspalvelijoita. Kuriirilla oli matkassa tuvalliset ja helpot oltavat. Miesten juttuja oli mukava kuunnella ja oli sangen mielenkiintoista kurkistaa maailmaan, jonka keskipisteenä on rekka-autot. Opin monia uusia asioita.  Tiedän esimerkiksi miltä uusin Volvon nuppi näyttää ja että Scaniassa ja MANNissa ovat sivupeilit täysin päinvastaisessa järjestyksessä.  Nyt tulee aina vilkaistua, kumpi on kyseessä. Hienoja pelejä ovat uudet autot muutenkin: sisältä löytyvät makuutilat kahdelle, mikroaaltouuni ja kahvinkeitin.

Tampereella oli saapuessamme näyttelytyömaalla täysi tohina päällä. Laskeskelin, että nyt työmaalla hyörii eri tehtävissä noin viitisenkymmentä henkeä, talon omaa väkeä ja eri palvelujen ja tavarantoimittajia: puuseppiä, sähkömiehiä, teippareita, museomestareita, konservaattoreita, maalareita, matto- ja lasimiehiä, lasien pesijöitä, siivoojia ja päälle päätteeksi valosuunnittelija, arkkitehti ja pari maisteria.

Näyttelyä rakennettaan ja viimeistellään nyt kuin viimeistä päivää. Tarkoituksena oli saada kaikki valmiiksi kiinalaisten kolleegoiden tuloa, mutta vielä on jäljellä kaikenlaista puuhaa. Tähän mennessä on näyttelytyömaalla kulunut 200 litraa maalia, 60 MDF-levyä, yli 800 neliömetriä messumattoa, kilottain kittiä, roppakaupalla ruuveja ja nauloja, 150 kiloa koristekivimurskaa, 600 neliömetriä lasia, laatikoittain näyttelyvalaisimia ja kymmeniä metrejä ledinauhaa.

WP_20130602_002Kiinalaiset kolleegamme saapuivat Suomeen innokkaina ja hyvillä mielin. Sää on meitä viime päivinä kovasti suosinut ja aina työpäivän jälkeen olemme tutustuneet Tampereeseen ja sen ympäristöön. Pyynikin näkötornissa on käyty, totta kai, samoin Pispalanharjulla. Viikinsaaren luontoretki oli suurmenestys, vieraamme onnistuivat avain ihmeen kaupalla löytämään myös lokinpesän. Kehotin jättämään sen visusti rauhaan, vihainen emo oli nimittäin juuri valmistautumaisillaan pommituslentoon. Kielot, saniaiset, metsän tuoksut ja linnun laulu herättivät heissä aivan suunnatonta ihastusta. Myönnettävä on, että laivanmatka kauniina kesäiltana Alarannasta Viikinsaareen herkistää kenen tahansa mielen.

Terrakotta-näyttelyn pystytystyö etenee hyvää vauhtia. Sotilaat tulivat ehjinä ulos laatikoistaan viime maanantaina. Ensimmäisenä vitriiniin polvistui jousimies. Hän on siitä erikoinen tapaus, että tässä soturissa on melko paljon nähtävissä alkuperäisiä värejä. Soturithan ovat aikanaan olleet maalattuja kirkkain värein kreikkalaisten patsaitten tapaan. Värit kuitenkin haihtuvat silmänräpäyksessä jouduttuaan kosketuksiin hapen kanssa. Viime aikoina kiinalaiset arkeologit ovat kuitenkin onnistuneet kehittämään tekniikoita, joilla värejä voidaan säilyttää.

Kenraali on edelleen sangen jyhkeä ilmestys. Ja aika jyhkeät olivat ilmeet häntä vitriiniin nostaneilla miehilläkin, koska patsas painaa yli 300 kiloa. Kenraalia ja muita sotureita nostamaan tarvittiin aina vähintään neljä miestä kerrallaan. Näistä hahmoista minun suosikkini on kuitenkin jalkaväen sotilas. Tämä soturi on säilynyt  täysin ehjänä, hänen sotisopansa takahelmasta puuttuu ainoastaan pikkuruinen palanen.

Tiistaina oli vuorossa koko projektin vaikein ja riskialtein kohta: terrakottahevosen purkaminen laatikostaan ja laittaminen vitriiniin. Hevonen on ensinnäkin luonnollista kokoa ja painaa yli 400 kg. Se on sisältä ontto, eli yhtä aikaa aivan järkyttävän painava, mutta erittäin helposti särkyvä. Tätä pollea ei miesvoimin siirrellä vaan siihen tarvitaan nosturi. Tarvitaan toki miehiäkin, tässä puuhassa mukana oli kymmenen kokenutta veistosten ja taiteen kanssa työskentelemään tottunutta pakkaajaa ja museomestaria.

Hevosen kanssa ahkeroitiin yli kaksi tuntia, mutta kaikki meni todella hyvin. Humma laski alustalleen aivan millintarkasti. Orillamme on hauska irtohäntä, joka viimeisenä asennettiin paikalleen. Se on sellainen vähän kahvan mallinen, joka olisi hauska kääntää sojottamaan kattoa kohti … Pronssivaunujen kokoaminen oli aivan oma lukunsa, niitten kanssa kiinalaiset viettivät kaksi kokonaista päivää. Osia vaunuissa oli yli 3000 ja ne painavat 1200 kiloa!

WP_20130607_005Puuhaa riittää vielä ensi viikoksikin. Tähtitaivas pitää saada toimimaan: sotureiden yllä kaartuvat nimittäin kaikki tähtikuviot, jotka Ensimmäisen keisarin kuollessa vuonna 210 eaa. hänen hautakumpunsa yläpuolella loistivat. Testattu on, idea toimii, mutta valosuunnittelijamme joukkueella on siinä vielä paljon askartelemista, että saadaan taivaan värit ja muut yksityiskohdat kohdilleen. He voivat aloittaa tarkan valojen säätämistyönsä vasta, kun saavat muut ajettua tilasta ulos, eli illalla. Pitää näet olla pimeää.

Rakentajat puurtavat viikonloppunakin, mutta minä ja kiinalaiset kolleegamme tutustumme jälleen Suomen luontoon ja paikallisiin nähtävyyksiin. Tänään illalla on ohjelmassa eräretki Peltolammille, Pärrinkosken luonnonsuojelualueelle ja sen jälkeen suomalaista ruokaa: kuha-korvasieniterriiniä, suppilovahverorisottoa ja mustikkarahkaa. Samalla kiinalaiset näkevät miltä näyttää suomalaisessa kodissa joka on suomalaisessa lähiössä. Huomenna suuntaamme Visavuoren ja Iittalan suuntaan.

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!