Sadetta odotellessa

Viikko on oltu reissussa, ja kaksi on vielä jäljellä. Jo nyt aloittaisin päiväni kernaasti ruisleivällä ja kahvimukillisella chili-kaalivokin ja paistettujen…

  • Julkaistu
    17.5.2013
  • Kirjoittanut
    Marjo-Riitta Saloniemi

Viikko on oltu reissussa, ja kaksi on vielä jäljellä. Jo nyt aloittaisin päiväni kernaasti ruisleivällä ja kahvimukillisella chili-kaalivokin ja paistettujen nuudeleitten sijasta. Päivä ei tahdo kunnolla käynnistyä ilman tavanomaista aamumyrkkyä, vihreästä teestä ei siihen minun tapauksessani ole. Näin on ihminen kaavoihinsa kangistunut.

WP_20130516_008

Päivisin tulee kyllä juotua paljon teetä. Tässä kuumuudessa se sammuttaa hyvin janon, kun ei ole makeaa. Se on myös aterioitten ruokajuoma. Kiinalaisista on perin outoa, kun aterialla mielellämme juomme myös kylmää vettä, ping shue. Kuka sitä nyt kylmää juo ruuan kanssa … ? Täkäläiset hörppivät teetä pitkin päivää. Kannellinen tee- tai termospullo kulkee mukana kaikkialle: junaan, bussiin, töihin ja kokouksiin. Teelehtiä elvytetään työpäivän kuluessa kuumalla vedellä aina tarvittaessa. Kuumavesitermoksia, vedenkeittimiä ja boilereita löytyy milloin mistäkin, vaikkapa vessasta.

Taidepakkaajillammekin on oma ”teeasemansa”, johon kaikkien teetermokset on parkkeerattu. Se on aivan pakkaustilan ovensuussa, käytävän puolella. Teeasemalla käydään myös rupattelemassa ja vetäisemässä rentouttavat savut. Kohteliaina miehinä pakkaajat eivät tupakoi siellä missä Anne ja minä työskentelemme. Käytävän puolelle siirtyminen ei silti auta juuri mitään ja ilma onkin välillä savusta niin paksuna, että sitä voisi veitsellä leikata. Tupakointi on Kiinassa business as usual, mitään rajoituksia ei ole. Sätkää voi vetää niin aamiaistarpeita hotellin noutopöydästä kerätessä kuin täpötäydessä hississäkin. Molemmat tapaukset olemme omin silmin todistaneet. Miehet näyttävät polttavan huomattavasti naisia enemmän. Aivan hotellimme vieressä on paikallinen China Tobaccon päämaja, jonka fasadin joka suuntaan hetkuttava ja vatkaava valoshow riemunkirjavine väreineen on takuuvarmaa migreeniainesta.

Tämän viikon olemme olleet töissä Terrakotta-armeija-museossa. Työpäivän jakaa kahteen osaan reilun tunnin lounastauko. Tarkistusporukkamme, kiinalaiset ja suomalaiset, syö yhdessä museon henkilökuntaravintolassa, kuitenkin kabinetissa, eli vähän fiinimmin. Kiinalaisista kollegoistamme joku käy etukäteen valitsemassa ja tilaamassa ruuat, ettei niiden valintaan ja arpomiseen kulu turhaa aikaa.

WP_20130515_001

Pöytä on aina pyöreä, ja isännän/maksajan paikka on osoitettu punaisella lautasliinalla. Pöydän keskellä on pyörivä lasilevy, jonka päälle tilatut annokset ladotaan sitä mukaa kun ne keittiössä valmistuvat. Ruuat kiertävät myötäpäivään ja uusi annos pysäytetään kohteliaasti aina ensin vieraan kohdalle. Jokainen nostaa puikoilla lautaselleen sitä mitä haluaa. Hörppiminen ja ryystäminen ovat sallittuja ja ruokaan voi tarttua reilusti myös sormin. Valikoima sisältää sopivassa suhteessa kylmiä ja kuumia pikkuannoksia, lihaa ja kasviksia, happamia ja makeita ruokalajeja. Värit ovat myös tärkeitä. Paikallinen keittiö suosii runsaasti chiliä. Riisi tai nuudelit tilataan erikseen. Makuelämykset voivat olla todella jännittäviä: tänään söimme esimerkiksi kevyesti öljyssä vokattuja pajunlehtiä, jotka olivat vallan erinomaisia. Päätin soveltaa ideaa myös kotimaassa ja nyt tulikin Terijoen salavalle ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa jotain järkevää käyttöä. Se on mielestäni aina ollut ihan mitätön rikkaruoho, täysin vihattava kasvi.

Perinteiset sukupuoliroolit istuvat täällä edelleen tiukassa. Tänään lounasseurueeseemme liittyivät taidehuolintafirman paikallisjohtaja (nainen) ja näyttelyä järjestävän kiinalaisen organisaation varajohtaja (mies). Koska läsnä oli nyt korkea-arvoisempia henkilöitä, kuului asiaan isännän johdolla tietyssä järjestyksessä tapahtuva monimutkainen hierarkiaan ja arvoasemaan perustuva kilistely ja maljojen kohottelu vieraiden kanssa. Ulkomaalaiselle se oli ihan hepreaa eikä meidän suomalaisten tietenkään edellytetty siihen mitenkään osallistuvan. Ruoka oli hyvää ja juttu luisti.

Hämmästyksekseni huomasin, että seurueen kiinalaiset naiset, niin kolleegani kuin taidehuolintafirman paikallisjohtaja, automaattisesti palvelivat miehiä kaikessa. Jos lasi tyhjeni, jompikumpi seurueen kiinattarista kiirehti täyttämään sen välittömästi, pyytämättä. Naiset hakivat tarjoilijan paikalle, etsivät herroille puuttuvat ruokailuvälineet ja lautasliinat. Nyt arvoasemalla tai hierarkialla ei ollut merkitystä: nainen palvelee, oli hän hierarkiassa miehen yläpuolella tai ei.

Myöhemmin automatkalla takaisin kaupunkiin kuulimme lisää naisen asemasta perinteisessä kiinalaisessa kulttuurissa. Appivanhempiensa luona kyläillessä miniä nouskoon ylös aamulla ensimmäisenä, hänen tehtävänsä on valmistaa ruuat kaikille. Tyttären tulee menetellä samoin myös omien vanhempiensa kotona: herätä kukonlaulun aikaan ja huolehtia muitten tarpeista. Ei ole helppoa Kiinan tyttärillä.

Viime päivät kaikki ovat odottaneet sadetta kuin kuuta nousevaa. Xia´nin seutu kärsii vesipulasta, täällä sataa vähän. Luonto huutaa juotavaa. Sade myös viilentäisi tukalaa säätä ja huuhtoisi mukanaan taivaalta alas pölyn ja savusumun. Tämä aamu oli erityisen harmaa ja näkyvyys huono. Yhtä huonosti eivät asiat nyt ole kuin viime helmikuussa, jolloin kadun toisella puolella olevia rakennuksia hädin tuskin erotti. Siitä huolimatta ilman laatu on karmea.

Koko viikon olemme elelleet ”panttivankeina” täällä hotellissa poistumatta muualle kuin työhön ja takaisin. Huomenna pitäisi olla hieman lyhyempi työpäivä kuin aikaisemmin tällä viikolla ja olemme päättäneet repäistä: poistumme hotellista illalla omin päin etsimään lähikortteleista ruokaa. Ja kahvia! Kävimme tänään nauttimassa jäähyväisillallisen tämän hotellin ravintolassa: nyt tarjolla oli ”excellent in tomato sauce”. Voin vakuuttaa, että ravintolan pianolla ja panhuilulla soitettua hissimusiikkia minun ei tule ikävä. Lauantaina aioimme muuttaa keskustahotelliin, ihmisten ilmoille. Työt ovat nyt siinä vaiheessa, ettei meidän ole enää välttämätöntä asua logistisesti optimaalisessa paikassa, moottoritien varressa.

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!