Maon aika ja Kiinan nousu | Luennolla kuultua 6.11. ja 13.11.

Vapriikin tuottaja Tuire Hänninen istuu joka keskiviikko eturivissä kuuntelemassa Terrakotta-armeija –näyttelyyn liittyviä luentoja. Jos et ehtinyt itse paikan päälle, voit…

  • Julkaistu
    5.12.2013
  • Kirjoittanut
    Tuire Hänninen

Vapriikin tuottaja Tuire Hänninen istuu joka keskiviikko eturivissä kuuntelemassa Terrakotta-armeija –näyttelyyn liittyviä luentoja. Jos et ehtinyt itse paikan päälle, voit lukea tiivistelmät täältä blogista.

Professori Lauri Paltemaa luennoi 6.11. teemasta: Vallankumous ja Maon Kiina

Älymystö perusti Kiinan kommunistisen puoleen 1921. Epäonnistunut tasavalta, diktatuuri, maanomistusongelma ja Japanin hyökkäys Kiinaan vuonna 1937 loivat otollisen pohjan uudelle aatteelle, kommunismille. Mao Zedong pysyikin vallassa vuodesta 1949 vuoteen 1976.

1950-luvulla toteutettiin ensin maailman suurin maauudistus. Tämän jälkeen Kiinan maatalous kansallistettiin (1950-luvulla) eli perustettiin jopa 100 000 jäsenen kansankommuuneja, joissa padat ja pannutkin olivat yhteisomaisuutta. Samaan aikaan eli vuonna 1958 omaksuttiin uusi talouspolitiikka, suuri harppaus, minkä tavoitteena oli kommunismiin siirtyminen parin vuoden aikana. Käytännössä tämä tarkoitti teollisuuden nousua mutta samalla maatalouden piti tuottaa yhä enemmän ruokaa teollisuustyöväestön käyttöön. Tehdastyöläiset saivat nukkua vain 8h kolmen vuorokauden aikana, jotta tehtaat pystyivät pyörimään 24/7. Suuren harppauksen seurauksena noin 40 milj. kiinalaista kuoli nälkään vuosina 1959–1961. Maon vastustuksesta huolimatta suuri harppaus lakkautettiin vuonna 1962.

Aluksi Maon kommunismi nojautui Neuvostoliiton tukeen. Kiina maksoi Neuvostoliiton teknisen avun elintarvikkeilla ja Neuvostoliiton standardit omaksuttiin Kiinassa arkkitehtuurista urheilukasvatukseen. Ideologisesti Mao kiinalaisti kommunismia mm. niin, että Maon mukaan kommunismi voi perustua pääosin maatalousväestön eikä työläisten tukeen. 1950-luvulla Kiina sotkeutui Korean sotaan ja joutui tämän jälkeen diplomaattisestikin eristyksiin ja vuonna 1960 Neuvostoliittokin kirjaimellisesti veti tukensa Kiinasta – eli tekniset neuvonantajat kutsuttiin kotiin.

Kulttuurivallankumouksen (1966–1969) tarkoitus oli puhdistaa kansa vastavallankumouksellisista voimista. Käytännössä Mao tukeutui nuoriin, jotka ideologian turvin ”puhdistivat” sopivaksi katsomiaan vanhempia tai oppineempia tahoja. Tuho, hävitys ja vainoaminen, lamautti valtion toiminnan ja vuonna 1967 Kiina oli käytännössä sisällissodassa. Ennen kuin kulttuurivallankumous lopetettiin, yksi sukupolvi ehdittiin karkottaa maataloustöihin maaseudulle eli se ei saanut kunnon koulutusta. Anarkia saatiin kuriin vasta kun Kiinan armeijan otti vallan.

Maoa voidaan kuvailla sanonnalla poliittinen eläin. Hän jatkuvasti testasi läheistensä lojaaliutta. Maon loppukausi huipentui USAn presidentti Nixonin vierailuun Kiinassa vuonna 1972 ja diplomaattisuhteiden solmimiseen maiden välillä. Mao kuoli 9.9.1976. Maon aikana noin 100 milj. ihmistä menetti henkensä. Olivatko he Kiinan edistyksen hinta vai Maon itsekkyyden tulos?


Professori Lauri Paltemaa luennoi 13.11. teemasta: Uudistuskausi ja Kiinan nousu

Mao Zsedong oli valinnut Hua Guofengin seuraajakseen. Huan näkökulman mukaan kaikki piti pitää ennallaan, ”kuin Maon aikaan”. Tämä johti puolueen sisällä valtataisteluun uudistusmielisen Deng Xiaopingin ja hänen kannattajiensa välillä kunnes vuoden 1978 puoluekokouksessa Deng syrjäytti Huan.

1980-luvulla Kiinan avautuminen lähteen alkoi ja teollisuutta ja tieteitä modernisoitiin. Maataloudessa kollektiivit purettiin ja palattiin pienviljelyyn – vaikka kaikki maa on Kiinassa valtion omistamaa. 1980-luvulla Kiinan maataloustuotanto kaksinkertaistui ja tuotteita riitti vientiinkin. Rannikolle perustettiin ensin neljä erityisaluetta, joissa länsimaat saivat investoida ja teetättää kiinalaisella työvoimalla tuotteita vientiin.

Nykyisin näitä erityistalousalueita on 15 kpl. Kiinan demokratialiikkeet muodostuivat samaan aikaan. Uudistusten nurjana puolena Kiina alkoi korruptoitua.

Vuonna 1985 Kiinan talous alkoi kasvaa. Deng Xiaopingin pystyi perustelemaan uudistuksen maolaisella filosofialla. 1980-luvun lopussa, 13. puoluekokouksessa todettiin Kiinan valtion saavuttaneen vasta kommunismin esiasteen.

Samaan aikaan maa oli yhä selkeämmin jakautunut demokratiaa vaativiin uudistajiin ja vanhan linjan kannattajiin. Jo vuosina1986–87 Kiinassa oli ollut rajuja opiskelijamielenosoituksia. Uudistuksien kannattaja Hu Yaobang oli tiputettu puolueen johdosta rivijäseneksi jo ennen kun hän sai sydänkohtauksen kevään 1989 puoluekokouksessa .

Samaan aikaan Tiananmenin aukiolle kokoontui opiskelijoita alun perin vaatimaan Hu Yaobangin maineen palauttamista. Vaatimuksien kasvaessa opiskelijoiden oli entistä vaikeampi – suorastaan mahdotonta – ratkaista ongelmia yksimielisesti! Mihail Gorbatsovin tuleva vierailu Pekingissa ja kaupungissa majailevat ulkomaantoimittajat kärjistivät tilannetta entisestäänkin. 4.6.1989 aamusta kansanarmeijan tankit valuivat Pekingin keskustaan. Rajuja opiskelijamielenosoituksia oli ollut myös muualla Kiinassa samaan aikaan, vaikka huomio olikin Pekingissä. Kiinalaisille vuoden 1989 katastrofaaliset tapahtumat ovat edelleenkin arka paikka, koska kansanarmeijan tehtävänä on suojella kansaa.

1990-luvun alussa Shanghain puoluejohtaja Jiang Jemin nousi puolueen johtoon. Hän oli aikoinaan onnistunut samaan aikaan dialogin opiskelijoiden kanssa, joten verenvuodatukselta oli Shanghaissa vältytty. Vuoteen 1993 saakka Kiinassa oli tehty taloussuunnitelmia viideksi vuodeksi mutta vuonna 1993 tämä komentotalous lakkautettiin – tosin järjestelmä oli jo osoittautunut tarpeettomaksi. 1990-luvun lopussa laajat yksityistämiset johtivat 60 milj. kiinalaisen irtisanomisiin.

Kiina sai Maailman kauppajärjestön WTON jäsenyyden vuonna 2001. Voidaankin sanoa, että Kiina-ilmiö alkoi tästä. 2000-luvulla vuoden 2008 olympialaiset ja Kiinan avaruusohjelma ovat pönkittäneet nationalismin nousua Kiinassa. Näiden kansainvälisistä vaikutuksista jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä.

Kiinan nykyinen johtaja Hu Jintao keräsi kannuksensa toimiessaan Tiibetin pääsihteerinä 1980–1990 –lukujen taitteessa. Kiinassa on paljon mahdollisuuksia mutta haasteitakin piisaa: kuinka se pystyy tasapainoilemaan luonnonvarojen riistämisen ja talouden kasvun välillä.

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!