Arkipäivän kokemuksia

Olo on kuin mikroaaltouunissa. Viime viikolla siis vihdoin satoi, ihan kaatamalla. Se toivotusti raikasti ja kirkasti ilmaa, mutta valitettavasti vain…

  • Julkaistu
    23.5.2013
  • Kirjoittanut
    Marjo-Riitta Saloniemi

Olo on kuin mikroaaltouunissa. Viime viikolla siis vihdoin satoi, ihan kaatamalla. Se toivotusti raikasti ja kirkasti ilmaa, mutta valitettavasti vain hetkellisesti. Nyt on taas lämpöä +38, tuskaisen kuuma ja nahka kärtsähtää punaiseksi sekunnissa.

Savusumu ei juuri osoita hälvenemisen merkkejä, mutta ehkä parempi niin. Onpahan edes jonkinmoinen suodatin ihmisen ja säteilyn välissä. Epäilen nimittäin, että ilmakehän otsonikerroksessa on tällä kohtaa vain Kiinan kokoinen reikä. En enää lainkaan vilkuile huvittuneena kiinalaisrouvien pastellivärisiä, pitsi- tai strassisomisteisia söpöjä päivänvarjoja, joilla he yrittävät estää hipiäänsä päivettymästä. Suoja kelpaisi minullekin. Jotkut kiinattaret turvautuvat vielä järeämpiin keinoihin: kasvoja suojaa ns. suurvisiiri, eli hitsarin visiiriä muistuttava uv-säteilyä läpäisemätön suojavaruste. Tavaratalojen kosmetiikkaosastot ovat myös pullollaan ihon valkaisuun tarkoitettuja voiteita ja kreemejä.

Pakkausprojekti on loppunut ja esineitten tarkistuspöydät on tyhjennetty ja siivottu. Tällä kerralla työpöydän tarvikevalikoima oli entisestä poikkeava: aamulla pöydälle nostettiin vesipullopatteri ja kiinalainen ”Kleenex-vastaavamme” huolehti paikalle Kleenex-paketin; siis vessapaperia. Tauolle poistuttaessa jokainen kävi siitä sitten nyhtämässä itselleen kuivikkeita tarpeellisen määrän. Jos meillä Suomessa on tavoitteena paperiton toimisto, on tässä maassa edetty jo paperittoman vessan asteelle.

Vessajututhan ovat kaikkein parhaimpia, joten heitän tässä minäkin peliin yhden. Kiinalaisilla on kotonaan normivessa, mutta työpaikkojen, kuten muutkin yleiset käymälät ovat lattiamallia, eli lattiassa on vain reikä. Ei ihan reikäreikä, vaan se on omanlaisensa posliininen wc-kaluste. Kiinalaisten mielestä on nimittäin erittäin epähygieenistä käyttää samaa wc-istuinta ties kenen tuntemattoman kanssa. Tottumattomalle kiinavessan käyttö on aluksi vähän hankalaa. Ensin pitää tarkastaa taskut, etteivät avaimet, puhelin tai kamera pääse luiskahtamaan ulos ja tipu reikään. Niitä on kurja kalastella sieltä takaisin. Sitten on parasta kääriä housunpuntit ylös, ottaa reisilihaksista irti kaikki mitä lähtee ja keskittyä tarkasti itse suoritukseen. Parin harjoittelukerran jälkeen homma sujuu jo mallikkaasti.

Sunnuntaina Annella ja minulla oli vapaapäivä ja ehdimme hieman silmäillä ympärillemme kaupungin keskustassa. Xi´an on ikivanha kaupunki, sillä on takanaan tuhansia vuosia historiaa. Aikanaan se oli Silkkitien päätepiste. Tämän miljoonakaupungin katukuvaan tuo oman säväyksensä täällä asuva 150 000 muslimin vähemmistö, hui-kansa.

WP_20130519_021

Xi´anissa muslimit ovat asuneet jo 700-luvulta lähtien, he siirtyivät tänne lähi-Idästä Silkkitietä pitkin. Huit erottuvat selvästi pukeutumisellaan, niin naiset kuin miehetkin peittävät päänsä. Se asuvat sitkeästi aivan keskellä kaupunkia, omissa kortteleissaan, joissa infrastruktuuri on vähän niin ja näin. Tänä päivänä tämä tonttimaa on todella arvokasta ja viranomaiset mieluusti siirtäisivät huit muualle, mutta he kieltäytyvät lähtemästä, koska ovat asuneet alueella aina. Jos kyseessä olisi joukko itsepäisiä ja muuttohaluttomia Kiinan pääväestöön kuuluvia han-kiinalaisia, viranomaiset yksinkertaisesti siirtäisivät heidät muualle kyselemättä mielipiteitä sen enempää.

Kortteleissa on mukava tutkia pikkukauppojen tarjontaa, ja erilaisia pieniä ravintoloita on pilvin pimein. Alue on tunnettu eksoottisista herkuistaan. Meille tarttui tuliaisiksi mukaan teetä ja erilaisia kuivattuja hedelmiä. Ruokakaupoissa ja ravintoloissa ei islaminukosta johtuen ole vahingossakaan ole myynnissä esimerkiksi olutta, tiukemmista juomista puhumattakaan. Kujilla valitsee leppoisa tunnelma, myymälöiden tarjonta levittäytyy ulos kadulle, on kaikenlaisia ääniä, tuoksuja ja rasvan tirinää. Mopotaksit suihkivat sinne tänne mistä vaan mahtuvat. Vanhemmat ihmiset istuvat juttelemassa tai pelaamassa jotakin. Suuren moskeijan sisäpihan hiljaisuuden rikkoo vain linnun laulu, millään ei uskoisi olevansa aivan keskellä miljoonakaupungin vilinää.

Huit yrittävät pitää kiinni tavoistaan ja kulttuuristaan ja yrittävät suitsia nuorisoaan juoksemasta kaikenlaisen amerikkalaisen hömpötyksen perässä. He harvoin lähettävät jälkeläisiään korkeamman opin tielle, vaan lapset yleensä jäävät työhön perheyritykseen. Huit hyväksyvät poikiensa puolisoiksi han-kiinalaisen, mutta tyttäriensä he eivät salli avioituvan han-kiinalaisen kanssa.

Vähemmistöstatuksesta johtuen ei Kiinan yhden lapsen politiikka koske heitä. Yleensä lapsen kansalaisuus määräytyy isän mukaan, mutta seka-avioliitoissa vanhemmat voivat nykyään myös sopia keskenään, mikä kansallisuus lapselle valitaan. Sain kuulla, että on hyvin suosittua rekisteröidä lapsi vähemmistökansallisuuteen kuuluvaksi, koska silloin hänellä on tulevaisuudessa mahdollisuus hankkia niin halutessaan suurempi perhe eli useampi lapsi. Vähemmistöstatus takaa myös alemmat yliopiston lukukausimaksut.

Nyt on aika pakata laukut ja paperit. Kotimatka alkaa. Rekat on lastattu ja kenraali ja muut savisoturit ovat turvallisesti kyydissä. Huomenna aamulla alkaa tuo varsinainen road movie, eli autosaattueemme alkaa liikkua kohti Pekingiä.  Matkaa on 1300 kilometriä. Hieman jännittää minkälaista liikenne on moottoritiellä, kun se täällä kaupungissa ainakin on aivan kaoottista. Samoin hirvittää tuo tulevien päivien luvattu lämpötila, lähemmäs 40 astetta. Kun te luette tätä, minä ja Anne olemme jo matkalla, jossain täällä Kiinassa.

Nyt on aika pakata

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!