Minun Postimuseoni

Postimuseo täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Museon viestintäsuunnittelija Helena Pärssinen on ollut mukana Postimuseon toiminnassa enemmän kuin neljänneksen sen olemassaolosta ja todennut museon mukavaksi työpaikaksi.
  • Julkaistu
    20.6.2016
  • Kirjoittanut
    Helena Pärssinen

Postimuseo syntyi noin 30 vuotta ennen minua. Syntymäni aikaan museo toimi vielä Vaasan postitalossa vuosina 1954–1958. Sinne museon piti lähteä Helsingistä Yrjönkadulta sotaa pakoon jo 1940-luvun alussa. Vuonna 1962 Vaasa sai jäädä ja uudet tilat löytyivät Helsingistä Tehtaankadulta asuinkerrostalosta.

Astuin Postimuseon kuvioihin mukaan noin 30 vuotta myöhemmin. Museolle haettiin tiedottajan äitiysloman sijaista vuonna 1990. Hain paikkaa, pääsin ja viihdyin. Totesin jo silloin Postimuseon olevan paras työpaikka, jossa olin ollut ja olen yhä edelleen samaa mieltä. Paria vuotta myöhemmin pääsin vakinaiseksi.

Kävi heti selväksi, että Postimuseo pyrki kiivaasti eteenpäin. Uuden museonjohtajan Jari Karhun myötä Tehtaankadulla alkoi vilkas näyttelytoiminta. Muistan vieläkin hyvin ensimmäisen perusnäyttelyn Posti eilen – tänään. Uusinta uutta näyttelyssä oli 16 televisiosta koottu yhtenäinen kuvapinta. Muistan hyvin myös ensimmäisen tapahtumani Tehtaandulla, joka oli maailman ensimmäisen postimerkin Penny Blackin 150-vuotissyntymäpäivät.

Tehtaankatu ulkoa

Postimuseo toimi Tehtaankadulla kerrostalossa kahdessa kerroksessa vuosina 1962 – 1993.

Helsingin Pääpostitaloon

Helsingin Pääpostitalossa avasimme uuden museon 1995. Kaikkiaan museossa työskenteli enimmillään 16 henkilöä. Saimme paljon huomiota muun muassa multimediaohjelmistamme, jotka olivat aivan uutta museorintamalla. Missään muussa museossa ei oltu aiemmin hyödynnetty multimediaa yhtä laajasti. Samaan aikaan Suomen museoliiton kilpailussa Postimuseo äänestettiin Suomen mielenkiintoisimmaksi museoksi. Nostalgiaa ja nykyaikaa -näyttely otti kävijän huomioon monella tavalla ja tarjosi vuorovaikutteista toimintaa. Nykyisin kaikki museot pyrkivät aktivoimaan kävijän, mutta 1990-luvulla se oli vielä ennennäkemätöntä.

Pääpostitalossa aloitimme myös museokauppatoiminnan. Saadun julkisuuden myötä koululais- ja muut ryhmät tekivät rynnäkön. Kävijämäärät moninkertaistuivat. Uusia kävijöitä houkuttelimme vaihtuvilla teemanäyttelyillä, joita saattoi olla viisi kuusikin vuodessa. Teimme näyttely-yhteistyötä monien eri tahojen kanssa ja solmimme arvokkaita kontakteja.

postitalopieni

Helsingissä Postimuseo toimi liikekeskuksen ytimessä.

Ydinkeskustassa vakuutusyhtiö Ilmarisen omistamassa postitalossa kiinteistön korkeat vuokrakustannukset kurittavat muuta toimintaa. 2010-luvun alussa silloisen museonjohtaja Petteri Takkulan johdolla alkoi uusien halvempien toimitilojen etsiminen ja samalla museon säätiöimisprosessi. Koin museourani kolmannet yt-neuvottelut. Osa toiminnoista, kuten museokauppa, lakkautettiin. Neljä ihmistä jätti museon. Niinpä, eläkevirkoja ei enää nykyisin ole missään.

Vapriikkiin

Saimme kuulla, että uudet tilat olivat löytyneet Tampereelta museokeskus Vapriikista. Toimintaa alkoi luotsata uusi museonjohtaja Kimmo Antila, joka oli toiminut aiemmin Vapriikissa projektipäällikkönä. Hyvä niin, sillä hänelle Vapriikin toiminta oli tuttua. Ensi reaktioni Tampereelle muutosta oli kauhistus. Tuntui vaikealta ajatella päivittäistä matkustamista Helsingin ja Tampereen välillä. Mutta kaikkeen tottuu ja nyt matkustamisesta on tullut rutiini.

Muutimme toimistomme, kirjastomme ja kokoelmapalvelumme Tampereelle Vapriikin lähelle huhtikuun alussa 2013. Itse kokoelmille tarvitsimme vielä omat tilat, jotka löytyivät läheltä Tamperetta. Kokoelmien muutto oli valtava urakka. Inventoimme, puhdistimme ja pakkasimme jokaikisen esineen erikseen. Esineitä, kirjoja ja arkistomateriaalia lähti rekkakuormittain. Mittaamattoman arvokkaat postimerkkikokoelmat kulkivat turvasäilöissä. Koko henkilökunta osallistui tasavertaisesti talkoisiin.

Vapriikin-sisaankaynti

Vapriikista Postimuseo on saanut hyvän kodin.

Muuton ohessa suunnittelimme uusia näyttelyitä. Näyttelymme nimeksi tuli Viestinviejät ja ensimmäinen teemanäyttelymme oli Salaisuuksin suljettu – Kirjeiden Tom of Finland. Näyttelyt avautuivat Vapriikissa 6.9.2014. Olemme onnistuneet herättämään näyttelyillämme keskustelua, mikä on mielestäni hyvä juttu. Vapriikki on osoittautunut hyväksi paikaksi. Kävijämäärämme ovat liki kolminkertaistuneet verrattuna viimeisiin Helsingin vuosiin. Olimme ehdokkaina tänä vuonna sekä vuoden suomalaiseksi että eurooppalaiseksi museoksi.

Tasan 90 vuotta tulee täyteen syyskuun ensimmäisenä päivänä. Silloin Postimuseo sai ensimmäiset tilansa, neljä huonetta Yrjönkadulla. Ensimmäinen näyttely avautui juuri ennen juhannusta 22.6.1927. Minulle kertyy Postimuseovuosia noin 25 ja risat. Olen saanut olla mukana kehittämässä museon toimintaa enemmän kuin neljänneksen sen olemassaolosta. Kiitos Postimuseo ja hyvät työtoverit. Töihin on ollut aina mukava tulla!

Postimuseolaiset yhdessä kuvassa. Kuva: Katri Tuomisto

 

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!