Kuu paistaa ja kuollut ajaa –pyhäinpäivä, kekri ja halloween

Kuka olisi vielä 20 vuotta sitten uskonut, että Halloween, suuren kurpitsan juhla, voisi kotiutua Suomeen? Mitä tekemistä amerikkalaisella kummitusjuhlalla on suomalaisen pyhäinpäivän kanssa?

  • Julkaistu
    29.10.2012
  • Kirjoittanut
    Marjo-Riitta Saloniemi

Kuka olisi vielä 20 vuotta sitten uskonut, että Halloween, suuren kurpitsan juhla, voisi kotiutua Suomeen? Mitä tekemistä amerikkalaisella kummitusjuhlalla on suomalaisen pyhäinpäivän kanssa?

Ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina kirkko omisti pyhäinpäivän marttyyrien muistolle. Näiden veritodistajien joukko kasvoi voimakkaasti erityisesti 300-luvulla, johtuen keisari Diocletianuksen vainoista. Enää ei kaikille pyhille omaa nimikkopäivää riittänyt. Ensin yhteinen muistelupäivä oli toukokuussa, mutta siirrettiin 600-luvulla syksyyn, marraskuun ensimmäiseen. päivään. Syyt olivat käytännölliset: Roomaan tulvi marttyyrien muistelijoita ja pyhiinvaeltajia ja heidät piti ruokkia. Keväällä ruokavarastot olivat tyhjät, mutta marraskuussa sato oli jo korjattu ja ruokavarastot runsaimmillaan.

Katolinen kirkko kävi tarmolla taistoon pakanallisia tapoja ja uskomuksia vastaan vahvistaakseen asemaansa Euroopan reuna-alueilla. Hyväksi havaittu keino oli sijoittaa kirkollinen juhlapäivä pakanallisen juhlan päälle, jotta vanhat tavat vaipuisivat unholaan..

Suomessa oli loka-marraskuun vaihteessa totuttu viettämään sadonkorjuujuhlaa, kekriä. Muinaisjumala Kekri oli karjan ja kasvun suojelija, joka mainitaan 1551 Mikael Agricolan Psalttarin esipuheessa. Kekrillä ei ollut varsinaista kiinteää ajankohtaa, vaan se vaihteli kylästä toiseen. Syytä juhlaan oli kun satovuoden työt oli saatu päätökseen ja uusi vuosi voitiin toivottaa tervetulleeksi.

Kekrin juhlamenoihin kuului rituaalinen syöminen, jopa mässäily, kuin myös juominen. Oiva kuvaus tästä löytyy Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä, jossa Timon ryyppyreissu on saada traagisen lopun. Kekrinä maaseudulla liikkuivat ruokaa ja juomaa kerjäävät kekrittäret, köyrinhönttänät ja naamioidut karnevaalikulkueet. Asiaan kuului myös edesmenneiden huomioon ottaminen, heidän suosionsa voitettiin hyvällä keskityksellä.

Kansainomainen käsitys vuoden vaihtumisesta pyhäinpäivänä eli pitkälle aina 1800-luvun loppupuolelle. Marraskuun alkuun ajoittuivat piikojen ja renkien vapaaviikot ja muuttopäivät. Vielä vuoden 1879 elinkeinovapauslaki edellytti, että tehdastyöläisten työsopimukset solmittiin vuodeksi eteenpäin aina marraskuun 1. päivänä. Tykkänään ei kekrin tarina ole lopussa vieläkään: kirkonmiesten vuosisataisten ponnistusten tuloksena vanhan kekrin tavat – syöminen ja juominen – ovat siirtyneet jouluun ja uuteen vuoteen.

Entä se halloween? Kyse on samasta asiasta. Myös kelttiläiset kansat viettivät marraskuun alussa omaa sadonkorjuujuhlaansa, Samhiania, jolloin kuolleet vierailivat maan päällä. Paavi paheksui menoa ja määräsi samaksi päiväksi marttyyrien muistopäivän, Allhallows Even (=Halloween), kaikkien pyhien aaton. Yhdysvaltoihin juhla purjehti irlantilaisten siirtolaisten mukana suuren perunakadon aikaan 1845–46. Uudella mantereella se muuttui kaiken kansan syksyiseksi juhlaksi. Nyt se on tuontitavarana rantautumassa Suomeen ystävänpäivän tavoin.

Vuoteen 1955 pyhäinpäivä vietettiin aina marraskuun ensimmäisenä päivänä. Se sattui usein keskelle viikkoa ja häiritsi kaupan ja teollisuuden toimintaa. Eduskunnan ja kirkolliskokouksen suostumuksella ns. arkipyhät siirrettiin lauantaipyhiksi ja nykyään pyhäinpäivä sijoittuu lokakuun viimeisen ja marraskuun 6. päivän väliin.

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!