Viimeisiä viedään

Agitaatioposliinin viisi kuukautta on hurahtanut vauhdilla. Kohta on menossa viimeinen aukioloviikko, joten jos et ole näyttelyä nähnyt, pistäpä töpinäksi. Jos…

  • Julkaistu
    4.10.2011
  • Kirjoittanut
    Marjo-Riitta Saloniemi

Agitaatioposliinin viisi kuukautta on hurahtanut vauhdilla. Kohta on menossa viimeinen aukioloviikko, joten jos et ole näyttelyä nähnyt, pistäpä töpinäksi. Jos kävit näyttelyssä jo kesällä, kannattaa tulla uudestaan. Tarjolla on uutta nähtävää. Elokuun lopussa esille laitettiin uusi sarja ennen näkemättömiä koristemaalausluonnoksia ja grafiikoita, kun näyttelyn aloittanut grafiikkasarja suunnitelman mukaan siirrettiin varastoon lepäämään.

Näyttelyn päättyessä tulee tekijälle aina haikea mieli ja vähän tyhjä olo. Rakkaista lapsistaan on ihmisen vaikea erota. Toiset niistä ovat rakkaampia kuin toiset; ja tämä lapsi kuuluu minun tähänastisen museourani ehdottomiin suosikkeihin: projektin aihe ja aikakausi oli kiehtova ja sen toteutus vaati aikamoisia ponnistuksia, kekseliäisyyttä ja omaperäistä logistiikkaa. Laskeskelin, että tämän hankkeen toteuttamiseen tarvittiin kaikkiaan 72 ihmisen työtä, asiantuntemusta ja palveluksia. Näyttelyn tekeminen ei ole yksilösuoritus vaan mitä suuremmassa määrin joukkuepeliä.

Ihmisiäkin tulee ikävä. Väistämätön tosiasia on se, että useaa tähän hankkeeseen osallistunutta henkilöä en tapaa enää koskaan. Otetaanpa esimerkiksi Eremitaasin kuraattorit, joiden kanssa olen kuluneena vuonna viettänyt viikkokausia ja oppien hurjan paljon uusia asioita. Vapriikin yhteistyö Eremitaasin kanssa jatkuu, mutta uudet projektit tuovat mukanaan uudet ihmiset.

© Reetta Tervakangas, Vapriikin kuva-arkisto

© Reetta Tervakangas, Vapriikin kuva-arkisto

Yhdessä aikaisemmassa blogissani totesin näyttelyiden lähenevän yhä enemmän teatteritaidetta lavastamisineen ja valaistusprojekteineen. Teatterinesityksen tapaan myös näyttely on ainutkertainen luomus ja häipyy tästä maailmankaikkeudesta lopullisesti kun se suljetaan ja puretaan. Kaikki sen eteen tehty suunnaton työ katoaa savuna ilmaan. Toki muistot jäävät ja muistamista auttaa tarkka dokumentointi, joka jokaisesta näyttelystä aina tehdään.

Näyttelyn rakentaminen vaati aikaa, huolellisuutta ja yksityiskohtien hiomista. Purkaminen käy vauhdikkaasti sen jälkeen kun museoesineet on vitriineistä poimittu talteen. Seinät kaatuvat ryskyen, koska kaikki huolella tehdyt rakenteet ovat silmänräpäyksessä muuttuneet rakennusjätteeksi, joka puretaan vauhdilla pois uuden projektin tieltä. Kaikki rakennusmateriaali, rakenteet ja vitriinit varastoidaan, kierrätetään ja käytetään uudelleen jos suinkin mahdollista.

Nyt siis hopi hopi. Viimeinen aukiolopäivä on sunnuntai, 30.10. Tuolloin on klo 14 vielä tarjolla ilmainen yleisöopastus niille, jotka kaipaavat asiaan syvällisempää perehdytystä. Paljon myönteistä palautetta saanut näyttelykirja on myös tarjolla museokaupassa erikoishintaan 29 €/kpl. Tuleva sunnuntai on myös Vapriikin lastensunnuntai, joten talossa on koko päivän tarjontaa ja tekemistä koko perheelle.

Tässä vielä linkki Taidelehdessä ilmestyneeseen Pessi Raution kirjoittamaan näyttelykritiikkiin. http://www.taidelehti.fi/taide_4-11/kritiikit_4-11/?818_m=819

Joko kiinnostuit?

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!