Vapriikki julkisti 2019 näyttelynsä

Museokeskus Vapriikki aloittaa vuoden 2019 pureutumalla vampyyrimyyttiin. 15.2. avautuva Dracula – Vampyyrit Vapriikissa kysyy, mikä vampyyreissa viehättää? Kesäkuussa avautuu näyttely tamperelaisesta teatterihistoriasta ja marraskuussa esille tulee antiikin elämää Ostian muinaisesta satamakaupungista.

  • Julkaistu
    20.11.2018
  • Kirjoittanut
    Tähtitalvikki Poikajärvi

Dracula – vampyyrit Vapriikissa

15.2.–18.8.2019

Vampyyrikirjoja, -elokuvia ja tv-sarjoja ilmestyy kiihtyvään tahtiin. Fantasia kiinnostaa sekä nuoria roolipelaajia että romantiikannälkäisiä varttuneempia kuluttajia. Siksi Vapriikki päätti ottaa selvää, mikä vampyyreissä oikein kiehtoo.

Dracula – vampyyrit Vapriikissa -näyttely selvittää verenimijöihin liittyvää taikauskoa, mistä ne tulevat, miten elävät kuolleet voi tunnistaa ja kuinka niiltä voi suojautua. Sekin paljastuu, mitä yhteistä oli 1400-luvun Valakian hirmuhallitsija Vlad Seivästäjällä ja kreivi Draculalla. Näyttely esittelee vampyyreitä kansanuskomuksissa, elokuvissa, kirjallisuudessa ja populaarikulttuurissa.

Vampyyreihin on uskottu ympäri maailman. Paikoin vampyyripelko oli totisinta totta vielä 1900-luvun alussa, erityisesti Balkanilla ja Euroopan itäisimmissä kolkissa. Kansanperinteen vampyyri oli oppimaton maalainen, pulska, punakka ja parrakas miekkonen, joka nousi haudastaan piinaamaan läheisiään. Hänellä on hyvin vähän yhteistä populaarikulttuurin luoman, verta janoavan, torahampaisen, viittaan verhoutuneen ja auringonvaloa karttavan kalpean hahmon kanssa

Kreivi Draculan, monien nyky-vampyyrien esi-isän, loi Bram Stoker romaanissaan Dracula (1897). Kirja nousi huikeaan menestykseen 1920–30 luvulla eri teatterisovitusten ja elokuvien siivittämänä. Valkokankaalla kirjan tunteettomasta hirviöstä kehkeytyi vähitellen romanttista ja menetettyä rakkautta etsivä, tukahdutetun eroottinen hahmo.

Yhdysvalloissa syntyi 1970-luvulla nuorille aikuisille suunnattu, romanttinen ja eroottissävyinen vampyyrifiktio, mikä on tuonut verenimijöille joukoittain uusia varttuneempiakin ystäviä. Vampyyrien suosiolle ei näy loppua.

Dracula – vampyyrit Vapriikissa -näyttelyn esineistö on koottu useista eurooppalaisista ja amerikkalaisista museoista ja yksityiskokoelmista. Niistä mainittakoon Bram Stoker Estate, josta näyttelyyn tulee Dracula-romaanin ensipainokset, Stokerin käyttämää lähdeaineistoa ja hänen henkilökohtaisia muistiinpanojaan. Kunsthistorisches Museumista Wienistä näytteille saadaan joukko Vlad Seivästäjän vaiheisiin liittyviä loisteliaita esineitä. Useat keräilijät ja museot ovat lainanneet näyttelyyn harvinaista vampyyrielokuvissa käytettyä rekvisiittaa.

Vuoden luontokuvat 1.2.–31.3.2019

38. kerran järjestetyn Vuoden Luontokuva -kilpailun tulokset julkistettiin 20.10.2018.

Vuoden Luontokuvaksi valittiin seinäjokelaisen Taru Rantalan kesäillan tunnelmaa huokuva kuva kissankellosta, ”Iltakello”. Kaikki kilpailun sarjavoittajat nähdään Vapriikin Galleriassa 2019 jo helmikuussa. Näyttely liittyy Luonnontieteellisen museon näyttelytoimintaan Vapriikissa.

Teatterikaupunki 7.6.2019–

Vapriikissa ensi kesäkuussa avautuvassa näyttelyssä kurkistetaan Tampereen teatterihistoriaan, josta ei tunteita, taisteluita ja tarinoita puutu. Näyttely nostaa esiin kohtauksia perinteikkään teatterikaupungin estradeilta. Keskiössä ovat rakastetut näytelmät Hamletista West Side Storyyn, näyttämöiden tähdet ja jo unohtuneet diivat.

Tampereen dynaamista teatterikulttuuria ovat rakentaneet alkuvaiheista alkaen valovoimaiset, valtakunnallisestikin merkittävät tekijät. Sitkeydellään ja osaamisellaan he ovat vieneet teatteria eteenpäin haasteellistenkin aikojen läpi. Karismaattiset persoonat kuten Tilda Vuori, Eino Salmelainen ja Olavi Veistäjä ovat jättäneet jälkensä lähtemättömästi teatterikaupungin tarinaan. Tampereella on ollut vuosikymmenien ajan myös tärkeä tehtävä teatterialan koulutuksen piirissä.

Näyttelyssä nähdään runsaasti Tampereen museoiden kuva-arkiston teatterivalokuvien aarteita. Kuvamateriaalia ja esineistöä lainataan myös muun muassa tamperelaisilta teattereilta, Teatterimuseosta Helsingistä ja Työväenmuseo Werstaalta. Esineistö, kuten teatteripuvut, pukuluonnokset ja lavastepienoismallit elävöittävät näyttelyä, mutta tuovat esille myös näyttämön takaisen työn.

Ostia – Portti Roomaan 1.11.2019–10.5.2020

Vapriikin vuosi päättyy näyttävästi kansainvälisellä yhteistyöllä toteutettuun Ostia – portti Roomaan -näyttelyllä.

Ostia oli antiikin Rooman satamakaupunki Tiber-joen suulla. Sen satamasta kulkivat jokilaivoilla Roomaan tärkeimmät päivittäistavarat, kuten ilmaiseksi jaettu leipävilja sekä viini, suola ja oliiviöljy, mutta myös eksoottisemmat tuotteet kuten kallisarvoiset orjat Afrikan sisäosista, tai taisteluareenoille matkanneet kamelit, elefantit ja tiikerit.

Ostia oli loistoaikanaan 100-200-luvuilla noin 50 000 asukkaan punatiilinen työläiskaupunki, jonka kadulla raikuivat kantajien laulu ja kalakauppiaiden huudot. Satamakaupunki oli kulttuurien sulatusuuni, jonne muutti siirtolaisia joka puolelta Välimerta. Uusimman, vahvasti DNA-tutkimukseen nojaavan tiedon mukaan Ostiassa ihonväri ja etnisyys olivat toisarvoisia. Ihmiset harjoittivat kymmeniä eri uskontoja ja kultteja rauhanomaisesti rinnakkain eläen.

Nykyisin Ostia tunnetaan ehkä parhaiten säilyneenä roomalaiskaupunkina. Rauniokaupungin erikoisuuksiin kuuluvat lukuisat baarit, Mithran temppelit, kerrostalot, puutarhakaupunginosan tyyppitalot, mustavalkoiset mosaiikkilattiat ja komeat varastorakennukset.

Vapriikin näyttely on perheille suunnattu, vahvasti elämyksellinen kuvaus Ostian kaupungista ja siellä asuneiden ihmisten elämästä. Vapriikin kumppaneina näyttelyssä ovat Suomen Akatemian Ostia-projekti, Tampereen ja Tukholman yliopistot ja Suomen Rooman Instituutti sekä tärkeimpänä Parco archeologico di Ostia Antica (Ostian museo). Esinelainoja saadaan myös Museo della Civiltà Romana (EUR:n museo).

Hei, tämä sivusto ei valitettavasti tue vanhentuneita tietoturvattomia selaimia. Päivitäthän uuteen selaimeen, kiitokset!